Hauho Ajankohtaista

Karhunkierros on kilometriensä arvoinen kokemus

Tunturiluonnon upeat maisemat tekivät vaeltajiin vaikutuksen. Kuva: Inkeri Vuoren kotiarkisto

8-vuotias hauholainen Lilli Vuori teki kesäkuussa jotain sellaista, mihin harva aikuinenkaan pystyy. Reipas tyttö vaelsi perheensä ja muun vaellusporukan mukana Suomen suosituimman vaellusreitin, Kuusamon 82 kilometriä pitkän Karhunkierroksen. Aikaa vaellusretkeen kului vain neljä päivää ja neljä tuntia, mikä tarkoittaa pitkiä, liki kahdenkymmenen kilometrin mittaisia päivämatkoja paikoittain hankalakulkuisella reitillä.

– Kyseltiin Lilliltä päivittäin, että vieläkö jaksat eteenpäin, äiti Inkeri Vuori muistelee.
– Painotettiin sitä, että jos ei tunnu enää kivalta, niin saa lähteä pois. Reitin varrella on useita taukopaikkoja, joista vaari olisi tarvittaessa voinut tulla hakemaan. Lilli kuitenkin vannoi viimeiseen asti, että kun tänne on kerta lähdetty, niin loppuun saakka kuljetaan, Inkeri kehuu tytärtään.
– Lillille taisi kertyä jopa muutama kilometri ylimääräistä muuhun porukkaan verrattuna. Hän juoksenteli kärjen ja peräpään väliä ja spurttasi välillä katsomaan, millaisia maisemia on luvassa.

Maisemat vakuuttivat

Vuoren perheellä ei ollut aiempaa vaelluskokemusta. Karhunkierrokselle he lähtivät Lillin vaellusta harrastavan mummin innoittamana ja päätös reissusta syntyi muutamaa viikkoa etukäteen.

– Toisinaan ollaan käyty Evolla tekemässä muutaman tunnin päiväretkiä ja arjessa toki liikumme sekä ulkoilemme paljon. Teltassa yöpymistä harjoiteltiin etukäteen mökin pihalla.
Kesäkuun alussa päivät olivat jo sopivan lämpimiä, mutta öisin lämpötila laski lähelle nollaa. Lilli kertoo nukkuneensa ulkona pääsääntöisesti hyvin, vaikka uni ei iltaisin heti silmään tullutkaan.
– Aamuisin vähän ärsytti, kun oli niin kylmä.
Reissun parasta antia oli Lillin mielestä yö autiotuvassa kosken vieressä. Myös hienot tunturimaisemat tekivät nuoreen neitiin vaikutuksen. Raskainta taas oli viimeinen nousu Rukan rinnettä ylös.
– Tuntui, ettei se lopu koskaan, Lilli puuskahtaa.
– Viimeisten kilometrien aikana meinasi usko loppua itseltäkin, lisää Inkeri ja myöntää, että varusteiden, erityisesti jalkineiden, suhteen tuli hieman ikäviä yllätyksiä.

Oppia kantapään kautta

– Varrettomat maastolenkkarit eivät välttämättä ole paras vaihtoehto pitkälle vaellukselle. On eri asia kävellä viisi kilometriä ilman painoa selässä kuin raskaan rinkan kanssa vaihtelevassa maastossa. Jo toisena päivänä alkoi tuntumaan siltä, että kenkävalinta ei ehkä mennyt ihan nappiin, Inkeri kertoo varoittavana esimerkkinä.

– Rakoilta ei selvitty ja iltaisin jouduin nappaamaan särkylääkettä. Pari varpaankynttäkin jäi matkan varrelle, Inkeri puistelee päätään.
– Harmittaa, kun eteneminen ei ole kunnosta kiinni, mutta joka askel sattuu niin vietävästi. Lilli käveli osan matkasta paljain varpain, ja selvisi onneksi reissusta ehjin jaloin.
Inkeri suosittelee myös ottamaan mukaan crocksit tai varvastossut leiriytymistä varten.
– Ilman crockseja en enää lähde vaellukselle. Niillä on helppo liikkua leirissä, ja vaellusjalkineet pääsevät sillä välin kuivumaan. Ja villasukat mukaan!

Vaelluksella ei kytätä kelloa tai kaloreita

Vuoren perheen retkimuona koostui pääasiassa riisistä, tonnikalasta, kuivalihasta ja valmispastoista. Välipalaksi oli mukana pähkinöitä ja karkkia.

– Ruuat valmistettiin kaasulla toimivalla trangialla ja juomapullot täytettiin reitin varrella olevista koskista. Karhunkierros on tunnettu turvallisista ja puhtaista vesistöistään.
Vaeltaminen kuluttaa monin verroin enemmän energiaa tavalliseen arkiliikuntaan verrattuna, joten reissuun ei kannata lähteä kaloreita laskemaan. Myös suklaata ja herkkuja voi varata hyvillä mielin mukaan, vaikka ne eivät normaaliin ruokavalioon kuuluisikaan.
Lilli kertoo hyvän itse keksimänsä vinkin matkan taittamiseen.
– Aina kun vastaan tuli uusi kilometrikyltti, otin taskusta karkin.
– En ainakaan ihan heti, Lilli tokaisee kysymykseen lähtisikö hän reissuun uudestaan.
– Ehkä joskus myöhemmin voisin mennä.
Inkeri kertoo, että kiinnostus vaeltamiseen heräsi koko perheessä.
– Ehkä seuraava yhteinen vaellusreissu voisi suuntautua pohjoisemmaksi. Seuraavalla kerralla panostamme varusteisiin ja varaamme reissuun pari ylimääräistä päivää. Tälläkin kertaa suuntasimme kylpylään heti vaelluksen jälkeen.
Inkerin tärkein neuvo vaellusta suunnitteleville onkin varata reissuun tarpeeksi aikaa.
– Kun ei kulje kiireellä, niin aikaa jää myös maisemista nauttimiseen. Kellon kyttääminen syö kulkemisen iloa.

Viisi vinkkiä Karhunkierrokselle

• Alkukesä on hyvä ajankohta vaellukselle. Hyttystilanne on Kuusamossa kesäkuun alussa vielä yleensä siedettävä.
• Panosta kunnollisiin vaelluskenkiin ja varaa mukaan tarpeeksi vaihtosukkia sekä kinesio- tai kirurginteippiä.
• Pakkaa rinkkaan taukokengät sekä lämpimät vaihtovaatteet, esimerkiksi merinovillainen kerrasto.
• Myös nukkumismukavuuteen, esimerkiksi kunnolliseen kosteutta ja kylmyyttä pitävään makuualustaan, kannattaa satsata.
• Päivämatkan pituutta ei kannata ahnehtia liikaa, ja kunnolliset tauot kannattaa pitää.

 

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat