Hauho

Kokkilan läpi kulki keskiajan valtaväylä ja kylä on vireä edelleen

Markku Rantti toimii Kokkilan kyläyhdistyksen puheenjohtajana seitsemättä vuotta. Kyläyhdistyksen tapahtumissa tehtäviin kuuluu yleensä lätynpaisto. Kuva: Maria Ilonen

Kokkilan kylä sijaitsee kymmenisen kilometriä Hauhon kirkonkylästä kaakkoon. Kokkilasta on hyvät yhteydet isommille teille ja Kokkilan kautta kulki jo keskiajalla yksi sen ajan valtaväylistä: Vaasa-Viipuritie. Kokkilassa on hyvä yhteishenki niin kyläläisten kuin kesäasukkaidenkin kesken ja vuonna 2002 kyläläiset pystyttivätkin tämän historiallisen väylän merkiksi virstanpylvään. Kokkila on sijainnut myös keskeisellä paikalla maamme väkimäärään nähden, Weberin piste eli Suomen väestöllinen keskipiste sijaitsi Kokkilassa vuosina 2016-2017. Ensimmäiset kyläkartat Kokkilasta on 1700-luvulta. Nimi Kokkila esiintyy runsaslukuisena ympäri maata ja viittaa ilmeisesti sanaan ”kokki”.

1920-luvulla Kokkilaan suunniteltiin jopa rautatietä. Hämeenlinna-Kuhmoinen-Jyväskylä-reitti oli suunnitteilla rakentaa kulkemaan Kokkilan kautta. Rautatiesuunnitelmat kuitenkin raukesivat vuonna 1935, kun rakentamista ei oltu vielä aloitettu.

Vireä kylä ja aktiivinen kyläyhdistys

Vakituisia asukkaita Kokkilassa on noin 60, kesäasukkaat mukaan luettuna noin 130. Kokkilan kylä on toki hiljentynyt, kuten moni muukin kylä kauppojen suljettua ovensa ja Hankalan koulun loputtua vuonna 2007. Vaikka kauppakin on ollut suljettuna jo vuodesta 1996, Kokkila on vireä kylä edelleen. Kyläläiset ja kesäasukkaat puhaltavat yhteen hiileen ja kyläyhdistyksellä on monenlaista toimintaa. Kokkilalaisten ylpeys on uimaranta, jota pidetään talkoilla viihtyisässä kunnossa.
Särkemän rannassa järjestetäänkin muun muassa juhannusjuhlat, jolloin ranta on täpötäynnä niin vakituisia kuin kesäasukkaitakin. Erityistä ohjelmaa ei kokon ja buffetin lisäksi tarvita, tuttujen tai vanhojen luokkatovereiden tapaaminen vuosien takaa riittää mainiosti. Uusienkin mökkiläisten kanssa tullaan yleensä pian tutuiksi. Kyläyhdistys järjestää myös traktorikyydin paikan päälle.

Aktiivisen kyläyhdistyksen puheenjohtajana toimii Markku Rantti jo seitsemättä vuotta.
– Vakioporukka on aina innolla mukana, hyvin yleensä saadaan väkeä mukaan talkoisiin, kertoo Rantti.
Kyläyhdistys toimii sekä Kokkilan että Juntulan kylien alueella, mutta kulkee nimellä Kokkilan kyläyhdistys. Rannassa järjestetään elokuussa Venetsialaiset, joissa tarjotaan kalasoppaa ja järjestetään ilotulitus. Lapsille järjestetään pikkujoulu ja kesällä on onkikilpailut, aikuisille on uuden vuoden vastaanotto ja pilkkikilpailut.
– Kolme vuotta sitten hankittiin yhteinen roskis, ensin oli kymmenen käyttäjää, nyt on mukaan saatu jo kolmekymmentä, kertoo Rantti kylän yhteisestä projektista.
Tie kuluu vähemmän, kun jokaisen roskista ei käy tyhjentämässä eri firman auto. Parhaimmillaan viisi eri autoa kävi tyhjennysreissulla.
Uimarannan lisäksi kyläyhdistys rakensi vuonna 2002 kodan, joka on käytössä ulkoiluun ja virkistymiseen. Monen kylän keskuksena toimii kylätalo. Sellaista Kokkilassa ei ole. Aiemmin kyläyhdistys kokoontui koululla, kunnes koulu lakkautettiin ja myytiin. Kokoontumispaikka on kuitenkin aina järjestynyt.
Markku Rantti on paluumuuttaja. Hän asui vuosikymmenet Lahdessa, kunnes kotikylä kutsui takaisin, toki yhteydet olivat olemassa koko ajan ja vierailtuakin tuli vanhempien asuessa Kokkilassa.
– Kai se on tämä luonto ja rauha, Rantti sanoo Kokkilan parhaiksi puoliksi.

Joka tilalla lehmä tai useampi

Nykyään Kokkilasta käydään pääosin töissä muualla. Alkuperäinen kokkilalainen, 86-vuotias Pentti Pietilä muistaa, kuinka kylässä oli ennen maatiloja.

– Joka tilalla oli lehmä, niin isolla kuin pienelläkin. Kylällä oli myös yhteislaidun ja kaikki tilat lähettivät maidon meijeriin yhteisellä maitolavalla, muistaa Pentti Pietilä.
– Enää täällä on yksi lypsykarjatila.
Pietilän suku on asunut Kokkilassa vuodesta 1698 asti ja Pietilän tilaa pitää nykyään Pentti Pietilän poika, joka tosin on enemmän keskittynyt metsäkoneisiin. 1990-luvulla eläkkeelle jäänyt Pentti Pietilä asustelee nykyään omille maille rakennetussa eläkemökissään, vaikka tuumii, ettei ole oikeastaan juurikaan eläkepäiviä viettänyt, kun töitä on tullut tehtyä pojan avuksi.
Ennen kylällä oli paljon aktiviteetteja.
– Pelattiin pesäpalloa kylän yhteisellä kentällä ja saatiin kokoon kaksi joukkuettakin, itsekin pelasin Hauhon Sisun joukkueessa, Pietilä muistelee.

Mihinkäs sitä täältä lähtisi

Kylän miljöö ei Pietilän mukaan ole juurikaan muuttunut tilojen häviämisen ja kauppojen katoamisen lisäksi. Myllyjen toiminta Kokkilassa loppui 1930-luvun taitteessa.

– Suutari toimi tien varressa ja seppäkin täällä oli, sota-aikana sepällä oli asiakkaita laajalta alueelta ja kaupasta sai hevosenkenkiä. Linja-autot olivat aina täysiä ja katollekin oli pyrkijöitä, jos ei muuten mahtunut, Pietilä naurahtaa.
Pietilä ei ole koskaan kaivannut pois Kokkilasta.
– Mihinkäs sitä täältä lähtisi, hän tuumaa.
– Pikkuhiljaa väki väheni, kun muutettiin töiden perässä pois, miettii kylän kehityksen nähnyt Pietilä.
– Vireä kylä tämä on edelleen, Ranttin Markku tekee paljon hyvää työtä.
Pietilä kyllä arvelee, että lähes joka mökissä on ainakin kesäasukkaita, jotka usein ovat alkuperäisten omistajien lapsia tai lastenlapsia. Ranta on täynnä kesämökkejä ja mökkiläisetkin ottavat osaa kylän toimintaan. Kanssakäyminen kyläläisten kesken oli kuitenkin entisaikaan tiiviimpää, mutta väkeä löytyy kyllä nytkin mukaan aina, kun jotain vain järjestetään.

Koriseva ja kelluva letto

Kokkilassa on useita järviä sekä muutamia erikoisia luonnonelementtejä. Kelluva letto Särkemän järvessä on perinnetiedon mukaan syntynyt Äkkijärven ojan syövyttyä hiekkapohjastaan syvemmäksi, jolloin siihen rakennettiin hirsiarkku. Ajan myötä arkku lahosi ja vesi pääsi virtaamaan tulvamaisesti ja nosti Luijasen ja Särkemän vedenpintaa. Tällöin suo irtosi pohjastaan ja muodostui tämä kelluva letto.

Korisevaksi taas kutsutaan maanalaista onkaloa, jossa virtaa vesi Särkemän järvestä Kirrisen harjun eteläpuolelle. Särkeään laskevat Äkkijärven sekä monen muun järven ja lammen vedet, jotka kaikki painuvat maan sisään. Kerrotaan, että kun tuulisella säällä painaa korvansa maata vasten tämän vesisuonen kohdalla, kuuluu veden kohinaa. Ilmiöstä kerrotaan tarinoita, muun muassa sellaista, kun Kokkilan naisväki oli pyykillä Särkemän rannassa, pyykkärit havaitsivat, että laiturinpätkä tai pesupunkka eri versioiden mukaan aikojen kuluttua harjun toisella puolella sijaitsevasta Kirrisestä.
– Joku Helsingin vesihallituksesta joskus kyseli Särkemästä, että mikä se sellainen järvi on, johon eivät vedet laske, Pentti Pietilä muistelee.

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat