Pitäjät Lammi, Hämeenkoski

Hyviä kohtaamisia, liikenneruuhkia ja kauniita maisemia Kreikassa

Katriina ja Vesa Sipari tulivat Suomeen heinäkuussa ja nauttivat oman kodin ja pihan rauhasta neljän vuoden työjakson jälkeen. Kuva: Jaana Hanhimäki

Katriina ja Vesa Sipari perheineen palasivat heinäkuussa neljän vuoden työkaudelta Ateenasta. He olivat siellä Suomen evankelisluterilaisen Kansanlähetyksen lähettäminä pakolaistyössä. Siparit ovat sekä Lammin seurakunnan että Hämeenkosken kappeliseurakunnan nimikkolähettejä.

Kolme vuotta Siparit työskentelivät Heria Voithias (Auttavat kädet) -järjestön kanssa pakolaiskeskuksessa. Viimeisenä vuonna he tekivät työtä perheiden ja yksittäisten ihmisten kanssa. Työ oli joustavampaa, ja oli enemmän aikaa kuunnella ja keskustella. Katriina kehitti yhdessä lähetysjärjestö Kylväjän lähetin kanssa Chaila-työn, psykososiaalisen tuen ryhmien mallin. Ryhmissä käsitellään stressinhallintaa, puhutaan traumoista, anteeksiantamisesta ja voimavaroista. Materiaalia on nyt englanniksi, farsiksi ja kreikaksi.

Paluu kotiin

Siparin perhe palasi kotiinsa Lahteen. Mukana tuli myös Elli-koira. Aluksi kodissa on ollut pieniä maalaus- ja korjaustöitä, mutta elämä asettuu uomiinsa pikkuhiljaa. Elo- ja syyskuussa on seurakuntavierailuja eri puolilla Suomea. Hämeenkosken vuoro on 9. syyskuuta ja Lammin 15. syyskuuta. Lokakuussa Vesa aloittaa Apuvälinetekniikassa Lahdessa ja Katriina Kansanlähetyksen lähettikuraattorina.

Perheen lapsetkin ovat sopeutuneet Suomeen. Emmi (18) oli kesätyössä Lahden ristinkirkon oppaana. Hän pitää välivuoden lukion jälkeen. Topi (15) meni rippikoululeirille heti Suomeen saapumisen jälkeen. Se oli hyvä alku ja sieltä löytyi kavereita. Jussi (8) on ollut niin ison osan elämästään Kreikassa, että sopeutuminen Suomeen ottaa oman aikansa. Nyt pojat ovat aloittaneet opiskelun Tiirismaan koulun englanninkielisillä luokilla.

– Suurin osa ajasta meni koulutehtäviin, kommentoi Emmi Kreikan aikaa.

Hän oli myös kavereitten kanssa ja osallistui kirkon nuorteniltoihin. Lempipaikakseen hän nimesi Napflion, joka on noin 2,5 tunnin matkan päässä Ateenasta.

– Vanha kaupunki, mutta ei siis mikään antiikkinen ja linnoituksen rauniot kukkulan päällä. Sellainen italialaistyylinen paikka, hän kuvailee paikkaa.

Jussi puolestaan on sanonut, että Kreikan aika sai hänet tajuamaan, että hän rakastaa musiikkia. Hän sai myös uusia kokemuksia. Vanhempien mukaan Jussin koulupäivät olivat pitkiä ja työläitä.

Topi sopeutuu helposti joka paikkaan. Hänelle oli tärkeää, kun hän sai silloin tällöin postissa Suomesta Aku Ankan taskukirjoja, niitä lähetettiin pojalle myös Lammilta. Muutakin postia tietysti tuli, etenkin joulun aikaan.

Afgaanien ja iranilaisten rinnalla

Katriina ja Vesa työskentelivät kansainvälisessä työyhteisössä, jolloin kontaktit kreikkalaisten kanssa jäivät vähäisiksi. Työkielinä olivat englanti, farsi ja dari. He hallitsivat nämä kielet jo ennestään, koska olivat aikaisemmin työssä Afganistanissa. He kokevat olleensa Kreikassa afgaaneille ja iranilaisille rinnallakulkijoita ja auttajia.

Katriina kertoo, että Kreikan ajassa oli oikeastaan kolme vaihetta. Kun he lähtivät Suomesta vuonna 2015, päällä oli pakolaiskriisi. Ateenaan saapui joka päivä uusia pakolaisia. Ihmisiä haettiin puistoista pakolaiskeskukseen suihkuun ja syömään. Työ oli hyvin käytännöllistä. Vähitellen tilanne rauhoittui. Ihmiset alkoivat saada asuntoja. Avustusjärjestöiltä saatiin taloudellista tukea.

Kolmannessa vaiheessa Siparit tunsivat, että he haluavat tarjota ihmisille myös tilaisuuden puhua ja jakaa elämäänsä. Tässä vaiheessa työ pakolaiskeskuksella jäi vähemmälle.

– Totuuden etsiminen on todellista, eikä heidän tavoitteenaan ole pelkästään taloudellinen tuki, sanoo Vesa painavasti.

– Monet muslimit ovat hämmästyneet kristittyjen rakkaudesta, jatkaa Katriina.

– Heidät on kasvatettu uskomaan ihan muuta.

Kun aineelliset asiat alkoivat olla kunnossa, nousivat pintaan uudet tarpeet. Vesa ja Katriina kuuntelivat, mitä ihmiset halusivat kertoa. Koska takana oli raskaita kokemuksia, he reagoivat myös fyysisesti, mutta mukana oli myös hengellinen ulottuvuus. Katriina teki työtä naisten kanssa ja Vesa miesten kanssa. Vesalle tämä oli erilaista kuin Afganistanissa, jossa hän toimi varsinaisessa ammatissaan apuvälinetyössä.

Voimanlähteet

Kun elää vieraassa kulttuurissa ja lisäksi kohtaa ihmisiä, jotka ovat menettäneet paljon, on pidettävä huoli omasta jaksamisestaan. Tärkeitä ovat oma perhe ja ystävät. Retkeily kauniissa ympäristössä virkisti. Oma hiljentyminen tuli tärkeäksi. Vesa löysi uudelleen vanhat hartauskirjat, joilla oli paljon annettavaa. Myös tieto siitä, että on ihmisiä, jotka muistavat rukouksessa, auttoi jaksamaan.

Se, mikä oli parasta, oli myös raskainta.

– Kärsimyksellä ei ole rajaa, sanoo Katriina.

– Vaikeat ihmiskohtalot olivat raskasta kuunneltavaa. Toisaalta se oli palkitsevaa, kun ihmiset lähtivät kevyemmin mielin, kun he olivat saaneet puhua.

– Liikenne oli todella stressaavaa, sanoo Vesa.

– Siirtyminen paikasta toiseen kesti kauan, kun oli ruuhkaa. Tai oikeastaan liikennekaaos.

Katriina ja Vesa kokivat viimeisen vuoden mielekkäänä ja positiivisena. Perheen kannalta oli hyvä aika palata Suomeen, mutta työtä olisi voinut vielä jatkaa. Se tuntui merkitykselliseltä.

Artikkeli on julkaistu Keski-Hämeen Syyslehdessä 12.9.2019. Syyslehti on veloituksetta kaikkien luettavissa. Tervetuloa tutustumaan!

 

 

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi, Säästö-Karit
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski

MurmisP