Pitäjät Lammi

Jo huolen kertominen voi auttaa

Kriisi tarkoittaa niin vaikeaa elämäntilannetta, että ihminen ei heti tiedä, miten siitä selviäisi. Puhuminen auttaa. Kuvituskuva: Colourbox

Seurakunnan keskusteluapua tarjotaan matalalla kynnyksellä ja luottamuksella.

Kun mielessä on huoli tai murhe, usein jo sen sanominen jollekin ääneen voi auttaa. Puhuminen voi olla helpompaa jollekin ulkopuoliselle, kuin esimerkiksi oman lähipiirin jäsenelle. Yksi taho, josta keskusteluapua voi saada, on seurakunta. Lammin seurakunnan kirkkoherra Heli Ulvinen on huomannut, että keskusteluavun tarve on selvästi lisääntynyt.

– Me seurakunnan työntekijät olemme seurakuntalaisia varten ja meihin voi ottaa yhteyttä montaa eri kautta, hän sanoo.

Keskustella voidaan puhelimitse tai sähköpostitse, sosiaalisessa mediassa tai tavata kasvotusten. Aiemmin tapaamisia on sovittu seurakuntalaisten koteihin, mutta nyt korona-aikana ne on järjestetty seurakunnan isoissa tiloissa, kuten seurakuntasalissa tai kirkossa. Kirkot ovat olleet Lammilla ja Tuuloksessa avoimina jumalanpalveluksen jälkeen yksityistä hiljentymistä ja rukousta varten. Silloin myös pappi ja kanttori jäävät paikalle ja heitä voi lähestyä, jos kokee tarvetta puhua.

Oman seurakunnan työntekijöiden lisäksi kirkolla on tarjolla valtakunnallinen chat-palvelu, jossa voi keskustella anonyymisti. Lammin seurakunta ostaa palvelun Hämeenlinna-Vanajan -seurakunnalta. Päivystysvuorot vaihtelevat, jolloin vastaaja saattaa olla mistäpäin Suomea tahansa.

– Ihmiset ovat niin erilaisia. Jollekin on helpompi puhua meidän tuttujen työntekijöiden kanssa, joku haluaa keskustella asioistaan anonyymisti. Olemme tietysti vaitiolovelvollisia ja kaikki keskustelut ovat luottamuksellisia, Heli Ulvinen korostaa.

Keskusteluavun tarve aiheutuu monenlaisista asioista. Murheet ja huolet voivat koskea niin läheisiä, kuin laajemminkin ihmiselämää.

– Mistä tahansa asiasta saa tulla keskustelemaan, niin hengellisistä kuin maallisistakin asioista. Tietenkin, jos tuntuu, että emme osaa auttaa, pyrimme ohjaamaan jonkin toisen tahon puoleen. Emme osaa hoitaa esimerkiksi mielenterveysongelmia. Meillä on tarjolla myös rippi, jota emme tosin ole luterilaisessa kirkossa kovin aktiivisesti markkinoineet, Heli Ulvinen kertoo.

Lammin kirkkoherra Heli Ulvinen.
Kuva: Elli Aaltonen

Rippi voi hänen mukaansa auttaa niin maalliseen syyllisyyden tunteeseen kuin hengelliseenkin tuskaan.

– Itselleni työssäni on ollut vaikuttavia hetkiä, kun ripittäydyttyään ihmiseltä on saattanut pudota hartioilta taakka, jota on kantanut ehkä vuosikymmeniä.

Keskusteluavun tarpeen lisäksi Ulvinen on huomannut myös rukouspyyntöjen lisääntyneen. Esirukouspyyntöjä voi perinteisen kirkkoon jätetyn pyynnön lisäksi lähettää sähköpostitse sekä nykyään myös anonyymisti seurakunnan verkkosivuilta löytyvän lomakkeen kautta.

On vaikea sanoa, koska on se hetki, kun ulkopuoliselle keskusteluavulle on tarve. Heli Ulvinen kannustaa ottamaan yhteyttä seurakunnan työntekijöihin matalalla kynnyksellä. Usein jo pelkkä puhuminen keventää taakkaa, joten jos miettii, hakisiko keskusteluapua, silloin kannattaa hakea.

Muuten kuin seurakuntalaisten oman yhteydenoton kautta seurakunnan työntekijöiden on hankala tavoittaa heitä, jotka keskusteluapua ovat vailla. Työtä sen eteen on kuitenkin tehty. Vuosi sitten keväällä Lammin seurakunnassa toteutettiin soittorinki kaikkien työntekijöiden voimin ja otettiin yhteyttä kaikkiin yli 80 -vuotiaisiin seurakuntalaisiin, joiden puhelinnumero oli julkinen.

– Jotkut halusivat kertoa pidempäänkin asioistaan, toiset puhuivat lyhyemmin. Suhtautuminen oli kaiken kaikkiaan erittäin myönteistä. Tänä vuonna lähetämme kaikille yli 80 -vuotiaille perinteisen kirjeen, jossa on myös puhelinnumero, johon voi ottaa yhteyttä, Heli Ulvinen kertoo.

Nuorten yhteydenottoon kynnystä on madallettu niin, että nuorisotyönohjaaja päivystää koululla tiettynä päivänä, jolloin nuoret voivat mennä juttelemaan. Tämä tosin on nyt koronan ja etäkoulun aikaan tauolla. Nuoria on tavoitettu hyvin myös sosiaalisen median kautta, missä nuorisotyönohjaaja on aktiivinen.

Kuvituskuva: Colourbox

Kriisissä olevan kohtaamista ei kannata pelätä, vaikka ei olisikaan kriisityön ammattilainen. Alkuvaiheessa läsnäolo ja kriisissä olevan perustarpeista huolehtiminen riittävät.

Kriisin vaiheet

  • Kriisiprosessissa on erilaisia vaiheita, jotka useimmat kriisissä olevat kokevat. Kriisiprosessin eri vaiheet eivät välttämättä erotu selkeästi ja välillä kriisissä oleva voi palata vaiheesta toiseen.
  • Sokkivaihe tarkoittaa ensimmäisiä hetkiä järkyttävän tapahtuman jälkeen tai kun asiasta saadaan tieto. Sokkivaiheessa ihmiset käyttäytyvät hyvin yksilöllisesti. Jotkut huutavat ja itkevät, toiset lamaantuvat ja seuraavat sivusta ymmärtämättä tapahtunutta todeksi ja kolmannet näyttävät toimivan rauhallisesti ja tehokkaasti huolehtien välttämättömistä asioista. Sokkivaiheessa mieli ikään kuin suojautuu asioilta, joita se ei pysty vielä ottamaan vastaan, ja tiedostaa tapahtuneen vasta vähitellen todeksi.
  • Reaktiovaiheessa alkaa tapahtuneen käsittely ja sureminen, tapahtuneen merkitys tiedostetaan ja tunteet pääsevät esiin. Tunteet voivat olla tuskallisen voimakkaita. Mieliala voi ailahdella laidasta laitaan. Kriisissä oleva voi syyttää tapahtuneesta itseään tai muita, raivota ja vihata, olla itkuinen ja seuraavassa hetkessä helpottunut siitä, että elää. Olo voi olla levoton ja hajanainen, voi olla muisti- ja keskittymisvaikeuksia. Elämän merkityksen tunne voi kadota, voi masentua ja suhde itseen ja ympäristöön on koetuksella. Usein koko keho reagoi järkytykseen: vapisuttaa, sydän tykyttää, väsyttää, mutta uni ei tule, päätä särkee, ruokahalu on mennyt tai syö suruun.
  • Kriisin työstämisvaiheessa tapahtunutta käydään läpi ajattelemalla, muistelemalla, puhumalla, kirjoittamalla ja ehkä kirjallisuuden tai musiikin kautta. Monet kokevat tarvetta kertoa tapahtuneesta yhä uudelleen ja uudelleen. Tunteiden pukeminen sanoiksi, tapahtuneen tarkka kuvailu ja pohtiminen voivat edistää toipumista. Kriisiin liittyy surua ja luopumista. Vähitellen elämästä voi löytyä jälleen myönteisiä asioita, jotka kriisi peitti näkyvistä.
  • Uudelleen suuntautumisen vaiheessa ryhdytään rakentamaan uudelleen tulevaisuutta. Tapahtunut voi jäädä kuin arveksi, joka pysyy, mutta joka ei estä saamasta uutta otetta elämästä. Vähitellen uudet kiinnostuksen kohteet tulevat menetettyjen tilalle. Usko itseen palautuu ja uskallus elää vahvistuu. Voi antaa itselleen oikeuden iloita.

Lähde: Suomen Mielenterveysseuran SOS-kriisikeskuksen työryhmä. Toimittanut Päivi Liikamaa

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat