Maria Pakarainen päätti kokeilla ensin vuoden ompelukurssilla, tuntuuko käsityöala hyvältä, ja päätti sitten opinnoista ja alanvaihdosta.
Lammilta kotoisin olevalla Maria Pakaraisella on takana ensimmäinen vuosi sisustustekstiilien valmistajan perustutkinnon opintoja Ammattiopisto Tavastiassa. Ajatus käsityöalan opinnoista heräsi kahvila- ja ravintola-alalla pitkään olleelle Pakaraiselle pari kolme vuotta sitten, kun harrastuksena tehdyille käsityötuotteille alkoi tulla kysyntää. Ennen irtisanoutumistaan vakituisesta työstä hän päätti kuitenkin kokeilla ensin vuoden verran ompelukursseilla, tuntuvatko käsityöalan opinnot omalta jutulta. Ja tuntuivathan ne.
– Sitten ajattelin, että miksi en kokeilisi, aina sitä pääsee vanhalle alalle takaisin, siellä kyllä riittää töitä, hän sanoo.
Kun päätös oli tehty, piti vain päättää, mikä käsityön alue olisi se, mihin suuntautuisi. Maria Pakarainen valitsi sisustusompelun. 48-vuotias Pakarainen kokee, että aikuisena opiskelu on jopa tietyllä tavalla helpompaa, kuin nuorena.
– Aikuisena sitä on erilaista perspektiiviä asioihin ja kaikkea oppimaansa voi suhteuttaa jo elettyyn elämään, hän sanoo ja rohkaisee, että koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa.
– Olen aina halunnut kehittää itseäni ja tietyllä tavalla kokeilla, riittävätkö rahkeet.
Opiskelun mahdollistivat osittain olemassa olevat säästöt sekä käsityötuotteista saadut tulot. Tällä hetkellä Pakarainen myy tuotteitaan sosiaalisen median kautta sekä käy jonkin verran myyjäisissä. Maria Pakarainen kertoo, että aikuisopiskelijoiden kohdalla on myös hyvin joustettu mahdollisen työelämän suhteen. Lähiopetusta ei ole päivittäin. Hän myöntää, että yksineläjänä on toki helpompaa heittäytyä aikuisena opiskelijaksi, kuin jos olisi esimerkiksi lapsia. Ensimmäisen kerran hän aloitti aikuisopiskelijana 26-vuotiaana restonomiopinnot, kun halusi kehittää itseään ja omaa osaamistaan oltuaan pitkään samassa paikassa töissä. Sittemmin hän suoritti ammattikorkeakoulussa myös markkinointitradenomin tutkinnon. Lisäksi hän on opiskellut avoimessa yliopistossa kasvatustieteitä.
Virkattuja pöllöpurkkeja Maria Pakarainen on tehnyt useissa väreissä. Käsitöiden myynti ja säästöt ovat mahdollistaneet opiskelun. Virkkuukoukku on hänellä edelleen kädessä myös television edessä kotona, suurin osa elämästä on käsityötä.
Maria Pakarainen valmistaa erityisesti kaikenlaista pientä, kuten pussukoita ja jo jonkinlaiseksi tavaramerkikseen muodostuneita virkattuja pöllöpurkkeja. Viimeisimpänä hän on tehnyt vyölaukkuja. joiden valmistuksen hän aloitti asiakkaan pyynnöstä. Jonkin verran hän tekee myös korjausompelua.
Hämeenlinnan kantakaupungissa Maria Pakarainen on asunut jo puolet iästään, mutta lammilaisuus on syvällä. Pakaraisen sisar on jatkanut Lammilla vanhempien maatilan pitoa, joten Lammilla tulee poikettua viikoittain.
Heinäkuun alussa Pakarainen oli myymässä käsityötuotteitaan Kauppakeskus Tuulosessa.
– Kun Lammille tai Tuulokseen tulee, on aina kuin kotiin tulisi, tuttuja on niin paljon. Täällä ihmiset tuntevat toisensa ja asiat hoituvat helposti, hän sanoo.
– Koen olevani edelleen lammilainen ja yleensä kerronkin olevani Lammilta.
Tuulos on tuttu myös työn puolesta. Pakarainen työskenteli pitkään silloisessa Esson baarissa ja Tuulosen Nesteellä hän ehti työskennellä kymmenisen vuotta siitä lähtien, kun se aikoinaan avattiin.
Käsitöitä tehtiin aikoinaan jo paljon Pakaraisen lapsuudenkodissa, muun muassa kudottiin mattoja. Isän äiti taas opetti virkkaamaan pitsiä.
– Heti kun muutin omilleni, hankin ompelukoneen, että pystyin korjaamaan vaatteita. Vaatteita en kyllä osaa ommella muille kuin itselleni, yhdellä mallilla ja kaavalla, Maria Pakarainen naurahtaa.
Vaikka harrastus on nyt muuttunut työksi, on virkkuukoukku silti yleensä kädessä myös esimerkiksi televisiota katsellessa.
Maria Pakarainen vaihtoi kahvila- ja ravintola-alan käsitöihin. Aikuisena opiskelun Pakarainen kokee olleen jopa helpompaa kuin nuorena.
Kommentoi