Kapervuorelle

Kapervuorella. Kuva: Anja Hiidenheimo

Kotiseuturetkeilyä Korona-aikaan

Koski-seuran kotiseuturetket jatkuvat korona-epidemiasta huolimatta, mutta yhteinen Pihkasalmen Kapervuoren luonnonsuojelualueelle tutustuminen vaihtuu omatoimipatikointiin. Noudatattehan retkellä voimassa olevia kokoontumisrajoituksia ja suositeltuja turvavälejä. Koski-seuran aktiivit ovat merkinneet reitin maastoon maaomistajan kanssa sovitusti sinisillä nauhoilla ja ylhäällä vuorella maisemakalliot keltaisin nauhoin.

 Kuva: Anja Hiidenheimo

Kari Kaivola, Koski-seuran pj ja Matti Hiidenheimo Koski-seuran taloudenhoitaja tutkimassa reittiä Kapervuorelle.

Nousu vuorelle on vaativa ja hyvät maastokengät ovat tarpeen. Alueen reunoilla on lähes pystysuoria kalliojyrkänteitä ja suuria pudotuksia, joten retkeilijöiden on syytä olla varovaisia liikkuessaan. Reitin pituus on vain 1,8 km, mutta nousua on parkkipaikalta 64 metriä korkeimpaan kohtaan, joten aikaa kuluu helposti parikin tuntia maisemia ihaillessa. Jokamiehen oikeuksin metsässä saa liikkua, mutta on muistettava myös velvollisuudet: roskaaminen, tulenteko, kasvien kerääminen jne. on ehdottomasti kiellettyä. Lisäksi autot tulee pysäköidä niin, että mahdollinen metsäkoneiden kulku on mahdollista.

Kapervuoren lähestymiskartta.

Ajo-ohje ja reitin merkintä maastossa

Koskikartanolta ajetaan 12-tietä Tampereen suuntaan noin 1,6 kilometriä ja käännytään vasemmalle Huhdintielle, ajetaan noin 2 kilometriä Porvolantien haaraan ja käännytään vasemmalle. Porvolantietä ajetaan lähes 7 kilometriä Pihkasalmen koulun kohdalle (oikealla) ja käännytään vasemmalle kohdalta 694.  Kirkonkylästä matkaa kertyy kymmenisen kilometriä.Tästä eteenpäin tie on metsätietä, joten autossa on oltava jonkinlainen maavara.

Reitti on merkitty sinisin nauhoin maastoon. Kuva: Anja Hiidenheimo

Tie kulkee Kaperin talon ja Vuorelan talon pihapiirin läpi ja päättyy metsäteiden risteykseen noin 650 metrin päässä. Sinisellä nauhalla merkitty polku alkaa metsätien vasemman puoleisesta haarasta. Sinistä nauhoitusta seuraten metsätieuraa pitkin ylämäkeen pääsee Kapervuorelle. Polku on nousujohteinen ja johtaa pienelle mökille vuoren itälaidalle. Näköalapaikoille lähtevä kierros vuorenlaella alkaa mökin edestä ja lähtöpaikka on merkitty keltaisella nauhalla. Reitti kiertää sinisillä nauhoilla merkittynä jyrkänteiden päällä ja palaa takaisin mökin lähelle, josta paluu on samaa polkua pitkin alas.

Kuva: Anja Hiidenheimo

Nousu Kapervuorelle on vaativa, ja hyvät maastokengät ovat tarpeen. Alueen reunoilla on lähes pystysuoria kalliojyrkänteitä ja suuria pudotuksia, joten retkeilijöiden on syytä olla varovaisia.

Hollolan uusin luonnonsuojelualue

Kapervuori kohoaa 171,2 metriä merenpinnasta ja Hämeenkosken korkeimpia paikkoja. Alue on kymmenen hehtaarin kokoinen ja ollut vuodesta 2018 luonnonsuojelualue. Metsä on ollut jo kauan tehometsätalouden ulkopuolella, joten sieltä löytyy naavaisia kuusia, kilpikaarnaisia 200-vuotiaita mäntyjä, poronjäkäläkallioita sekä upeita maisemia. Lahopuuta on runsaasti, samoin tervaskantoja. Jäljistä päätellen se on myös hirvien suosimaa.

Laelta aukeaa hämäläinen metsämaisema, jota laikuttavat pellot ja rakennukset. Ylhäällä on vanha mökki. Mökki on vuorelle siirretty 1970-luvulla silloisen maanomistajan Eero Rekolan toimesta. Joidenkin tietojen mukaan se olisi entinen vanhainkodin saunarakennus. Kaakossa voi erottaa Paasikalliolta Mäki-Piiskulan tilan rajavartiolaitoksen vanhan vartiotornin ja eteläpuolella on Käpyvuori. Näköalapaikoille johtaa sinisen nauhoitus vuoren eteläistä osaa pitkin länsipuolen jyrkänteen päälle, jossa on ollut kolmiomittausvarustuksia, kallioon on hakattu pienehkö kolmio sekä korkeuspultti. Paikasta lähtee sininen nauhoitus tulopolulle, jota pitkin on helpoin kulku takaisin lähtöpaikkaan.

Kuva: Anja Hiidenheimo

Kapervuorella voi tuntea myös historian havinaa, sillä tänne on jo 1880-luvulla Kosken Hl soittokunta kiivennyt hääkeikan jälkeen yösoitolle. Lähellä asunut torpanväki on pelästynyt iloisen seitsikon soitellessa kaikkiin ilmansuuntiin. Konsertin lopuksi soittajan pystyttivät olkilyhteen seipääseen vuoren huipulle. Retken jälkeen kerrottiin pitäjässä pitkään noituuden ja taikojen harjoittamisesta Kaperinvuorella. ( Lähde Juhani Aromäki, Sodan ja rauhan ajat s.303).

Kuva: Anja Hiidenheimo

Mökissä on vieraskirja, johon pyydetään merkitsemään kävijöiden nimet.