Pitäjät Hauho

Karri Jutila koostaa lintujen äänistä musiikkia

Karri Jutila

Hauholainen Karri Jutila on äänittänyt lintujen ääniä jo 40 vuotta. Äänittämisessä on omat haasteensa, sillä joidenkin melko yleistenkin lintujen ääni saattaa olla vaikeasti tallennettavissa.

– Yksi hankalimmista on lehtokurppa, joka on yleinen laji. Lehtokurppa lentää iltahämärissä usein tiettyä reittiä ja ääntelee lennossa. Jollei äänittäjä satu olemaan juuri linnun kohdalla sen lentäessä yli, ei äänitys onnistu. Kyse on sekunneista, ja täsmälleen oikeasta paikasta, naurahtaa Jutila.

Vaikka Jutila on äännittänyt lintuja jo neljän vuosikymmenen ajan, likikään kaikki Suomessa tavatut linnut eivät olet tulleet äänitetyiksi.

– Olen käynyt laiskasti harvinaisuuksien ääniä bongailemassa. Noin 120 lajia on tallennettuna. Erikoisesti laulavia lintuja tulee äänitettyä, ja tässä mielessä esimerkiksi punakylkirastas on erilaisten säkeiden sampo. Minulle äänittäminen on lintujen tutkimusta. Osaa äänistä käytän musiikissa, mutta en varsinaisesti tee mitään lintuäänitteitä tai vastaavia, Jutila kertoo.

Karri Jutila. Kuva: Jussi Karvonen

Karri Jutila viettää alkukesällä suuren osan ajastaan luonnossa.

Lintukonsertti on parhaimmillaan alkukesästä, jolloin saapuvat parhaat laulajat, joihin ei Jutilan mukaan välttämättä lukeudu esimerkiksi satakieli.

– Viitakerttunen, luhtakerttunen kultarinta ja laulurastas ovat erittäin taitavia laulajia, jotka pystyvät myös matkimaan muuttomatkoilla kuulemiaan ääniä. Lauluinto laskee, kun pesä on tehty ja pari löydetty. Tosin linnut saattavat laulaa ihan omaksi ilokseenkin ja purkaakseen energiaansa, Jutila kertoo.

Linnuilla omat murteensa

Osalla linnuista on Jutilan mukaan myös omat murteensa.

– Lammilainen punakylkirastas laulaa eri tavalla kuin vaikkapa porilainen punakylkirastas. Rastailla on jopa kylämurteita, sillä evolaisella linnulla saattaa olla eri murre kuin esimerkiksi hämeenkoskelaisella linnulla. Säe on sama, mutta jokaiseen murteeseen kuuluvat omat lurittelunsa.

Jutilalle alkukesä on ehdotonta huippuaikaa, sillä mies viettää toukokuun puolivälistä juhannukseen puolet öistä metsissä.

– Päivällä kuulee vain osan siitä, mitä kuuluu auringonlaskun ja nousun välisenä aikana.

Kesä- ja talvipäivän seisauksilla on merkityksensä myös lintujen laulussa.

– Talitiaiset ja muutkin tiaiset alkavat laulaa jo tammikuussa. Juhannuksen jälkeen linnut suurelta osin lakkaavat laulamasta aktiivisesti. Ensimmäiset linnut aloittavat laulunsa jo hieman ennen auringonnousua päivän vasta sarastaessa. Punarinta on yleensä ensimmäinen laulaja. Kun se aloittaa, muut linnut yhtyvät aika nopeasti kuoroon.

Karri Jutila. Kuva: Jussi Karvonen

Karri Jutilalle lintuharrastuksessa nimenomaan äänimaailma on se elementti joka on kiinnostanut häntä jo vuosikymmeniä.

Äänet oppii vain kuuntelemalla

Lintujen äänet oppii Jutilan mukaan vain kuuntelemalla ja havainnoimalla; yhdistämällä tietyn äänen tiettyyn lintuun. Lintukirjojen äänikuvaukset ovat lähinnä suuntaa antavia. Eri lajeilla on erilaisia rytmityksiä. Esimerkiksi viitakerttusen rytmi on rauhallisempi kuin toisen taitajan luhtakerttusen.

– Myös paikalla voi olla merkitystä, esimerkiksi luhtakerttunen laulaa yleensä matalalla maanrajassa kun taas viitakerttunen laulaa 2–3 metrin korkeudella pensaikossa, Jutila kertoo.

Keväisin äänet kannattaa kerrata nauhalta.

– Jos ääni tulee äkkiä vastaan maastossa vain kerran, on kertaamisesta apua.

Tekniikka helpottanut äänitystä

Tekniikka on tehnyt Jutilan mukaan äänityksen huomattavasti helpommaksi. Sään kestävän äänityslaitteen voi viedä maastoon ja jättää sinne pariksikin vuorokaudeksi.

– Ongelma on etenkin tuuli, joka voi sotkea äänitystä pahasti. Hyvissä olosuhteissa ääni saattaa tallentua sadankin metrin päästä.

Kesällä Jutila äänittää, ja talvi kuluu äänitteitä analysoitaessa.

– Joskus tulee vastaan ääniä, joita en tunnista, mutta sitten täytyy turvautua erilaisiin äänitiedostoihin, joita maailmalla on paljon. Ympäristö on tänä päivänä loppujen lopuksi aika meluinen. Liikenteen melua ja muita luontoon kuulumattomia taustaääniä on paljon myös öisin.

Yksi Jutilan äänittäjäuran huippuhetkiä oli, kun hän sai äänitetyksi Suomen ensimmäisen kyläpöllösen Hauholla yhdeksän vuotta sitten.

– Vakioreitilläni Mustilassa kuulin pellon keskeltä erikoisen summerivihellyksen. Menin paikalla ja tajusin heti että tuon äänen olen kuullut Etelä-Euroopassa monta kertaa. Havainto oli sen verran uskomaton, että ääni piti vielä varmistaa.

Karri Jutila viestittelemässä pöllöille. Kuva: Jussi Karvonen

Alkukeväästä Jutila käy kuuntelemassa pöllöjä. Pöllön voi saada huhuilemaan tuottamalla sen omaa ääntä.

Pöllöjen sielunelämä arvoitus

Jutila aloittaa äänitykset pöllöistä, jotka ovat usein äänessä jo helmikuun lopulta alkaen.

– Pöllöt ovat arvaamattomia huhuilijoita. Lintukirjoissa ja muissa tiedonlähteissä mainitaan usein hyväksi kuuntelusääksi kuulas ja leuto yö. Pikkupakkastakin voi olla. Silti pöllöt saattavat joskus olla täysin hiljaa laajoillakin alueilla, vaikka olosuhteiden pitäisi olla ihanteelliset. Pöllöjen sielunelämä on minulle suuri arvoitus vielä vuosikymmenienkin jälkeen, Jutila kertoo.

Äänimaailma on hänen mukaansa vuosikymmenten aikana muuttunut.

– Nuoruuteni Porissa laulaneet pelto- ja kultasirkku ovat hävinneet ja helmipöllö on nykyään harvinainen. Suosikkilaulajani ”Laura” – laulurastas – on säilynyt onneksi yleisenä, ja esimerkiksi valkoposki- ja tundrahanhi ovat 2000-luvun tulokkaita äänimaisemassa. Lentoliikenne on vuosi vuodelta kasvanut, ja reittilentoja menee yötä päivää alle puolen tunnin välein kaukaisimmankin korven yli. Korona onneksi vähensi sitä melua.

Orkesterissa linnunlaulun soittajana

Jutila kuuluu myös kokeellista ympäristöjazzia soittavaan Verde-orkesteriin, jossa hän soittaa linnunääniä. Yhtyessä on myös perinnesoitinten taitajia.

– Jokainen soitettu ääni on siinä mielessä aito, että sen taustalla on oikea linnun ääni. Mitään ei ole tehty koneella. Oktaavia ja rytmiä on muutettu ja muutenkin ääniä on tietyssä määrin sovellettu. Kaikki kaiut on otettu pois, Jutila kuvaa musiikin tekoa lintujen äänistä.

Orkesterin voi sanoa esiintyvän harvakseltaan.

– Tälle vuodelle oli tiedossa yksi keikka. Olemme harvoin yhdessä, koska kaikki soittajat ovat eri puolilta Suomea.

Kuuntele ja tunnista lintujen laulua:

Verde-yhtyeen improvisoitua kokeellista ympäristöjatsia, Seinäjoen konsertti vuodelta 2017. Konsertissa esiintyivät Seppo Istukaissaari – flyygeli, orkesterinjohtaja Mika Rintala – kitarat ja syntetisaattorit, Rauno Nieminen – kampiliira ja puhalitimet, Jarmo Saarti – rummut sekä Karri Jutila – samplerit. Yli tunnin mittaisessa konserttitaltioinnissa alkavat kuuden minuutin jälkeen Mika Rintalan kuvaamat luontovideot, joita konsertissa heijastettiin taustalle.

Passeriformes on Karri Jutilan kokonaan varpuslintujen laulusta koostama pop-kappale. Esitykseen on käytetty 47 eri linnun laulua. Kuinka monta sinä tunnistat? Osallistu kilpailuun ja voita hieno luontokirja Metsä meidän jälkeemme!

Turdus philomelos on Jutilan pari vuotta sitten Hauholla äänittämä laulurastas. Ääninäytteestä on poistettu kaikki taustaäänet.

 

Edit 7.6.2020: Korjattu heinäkurppa lehtokurpaksi.

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski