Pitäjät Lammi

Kaupallisten taimitarhojen historia alkoi Evolta

Niin sanottu Korpelan taimitarha on toiminut kuvan oikeassa alalaidassa keltaisella kuviolla 437. Kuvalähde: HAMK/Evo/Karttakokoelma

Evolla on ollut Suomen ensimmäinen kaupallinen taimitarha, josta muistona maastossa kasvaa edelleen joitakin puita, yleisimmin kuusia.

– Vuonna 1858 perustetun Evon metsäopiston yhdeksi tehtäväksi määrättiin ulkomaisten puulajien viljely, joiden menestymisestä Suomessa olisi toivoa. Tuolloin Metsähallituksella oli ajatus kokeilla, löytyisikö ulkomaisista puulajeista sellaisia lajeja, jotka viihtyisivät oloissamme ja korvaisivat osaltaan kotimaisen männyn ja kuusen. Sopivia puulajeja ei loppujen lopuksi koskaan löytynyt. Joka tapauksessa taimitarhojen historian voi sanoa alkaneen Evolta, sanoo koulutuspäällikkö Antti Sipilä.

Evolla kasvatettiin lähinnä havupuita. Ylivoimaisesti eniten Evolla uskottiin lehtikuusten, etenkin siperianlehtikuusen mahdollisuuksiin. Syynä tähän – samoin kuin yleisemminkin ulkomaisten puulajien kokeiluihin – oli opiston pitkäaikaisen rehtorin A.G. Blomqvistin henkilökohtainen kiinnostus. Lehtikuusi menestyykin Suomen oloissa varsin hyvin. Näistä esimerkkejä löytyy Evon pääsisäänkäynnin välittömästä läheisyydestä; kolme noin 160-vuotiasta lehtikuusta.

Pihdat ja sembratkin kokeilussa

Lehtikuusten lisäksi 1800-luvun lopulla kiinnostuksen kohteena olivat siperiansembra ja erilaiset pihtalajit: siperianpihta ja palsamipihta, joista siperianpihta oli siperianlehtikuusen tapaan suositumpi. Pihtojenkin viljelystä luovuttiin 1900-luvun alussa, mutta niiden hyvä luontainen uudistumiskyky on säilyttänyt ne Evon metsäkuvassa näihin päiviin asti. Toivottu luontainen leviäminen siis onnistui pihtojen osalta; vahinko vain, että puulaji on sahapuuna vähämerkityksellinen.

Näiden ulkomaisten puulajien ohella Evolla kokeiltiin pienemmässä mittakaavassa lukuisia muitakin puulajeja, kuten saksanpihtaa, valkokuusta , douglaskuusta, strobusmäntyä, vuorimäntyä kontortamäntyä , sekä kanadantuijaa. Näiden puulajien viljelymäärät jäivät kuitenkin varsin vähäisiksi ja usein yksittäisiksi kokeiluiksi.

Lehtikuusi jäänyt näkyväksi muistoksi

Kaikkiaan Evon valtionmaalta on 2000-luvun alussa kartoitettu noin 150 ulkomaisten puulajien kohdetta. Evon taimitarhoista ehkä näyttävin osoitus on tällä hetkellä Padasjoen tien varren komea lehtikuusikko.

– Lehtikuusi oli tuotu Suomeen jo ennen kuin Evon taimitarha perustettiin. Metsähallinto oli kiinnostunut ulkomaisten puulajien tarjoamista mahdollisuuksista, sillä vuonna 1738 Karjalan kannakselle Raivolaan perustettu siperianlehtikuusimetsikkö tarjosi rohkaisevan esimerkin ulkomaisen puulajin mahdollisesta menestymisestä.

– Lehtikuusi ei ole koskaan Suomessa noussut kaupallisesti merkittäväksi lajiksi, vaikka se meillä hyvin viihtyykin. Raivolaan Venäjän amiraliteetin tarpeisiin perustettu metsikkö oli jo 1800-luvun puolivälissä niin komea, että sitä tultiin katsomaan kaukaakin. Se on edelleen metsäammattilaisten vierailujen kohde. Olen itsekin Raivolassa vieraillut. Raivolassa kasvaa yli 2000 kuutiota hehtaarilla, sanoo Sipilä.

Lehtikuusessa pihkaisen sydänpuun osuus on jopa 60–80 prosenttia, mikä tekee siitä vaikeasti sahattavan ja kuivattavan. Se tahtoo kieroutua rakenteissa ja ehkä sen paras käyttötarkoitus olisi terassilaudoitus tai pitkospuut.

Evolla monta taimitarhaa

Alunperin taimitarha perustettiin aivan päärakennuksen viereen, joka paloi vuonna 1956.

Nykyinen opiston pihamaa on entistä taimitarhaa, vaikkei siitä ole juurikaan enää merkkejä. Osa vanhoista puista on kaadettu lahovikaisina vuosikymmenten varrella.

Metsähallinnon alkuperäinen idea oli 1800-luvun puolivälissä perustaa opiston pihapiiriin todellinen botaaninen puutarha, mutta ajatus kutistui ajan myötä normaaliksi metsäpuiden taimitarhan ylläpidoksi. Myyrät ja ja pikkulinnut olivat alituisena kiusana, ja jo 1900-luvun alkuun mennessä muinainen puutarha oli pelkkänä nurmena.

Ensimmäinen yksinomaan ulkomaisten puulajien kasvatukseen tarkoitettu taimitarha perustettiin Mustajärvelle vuonna 1865, parin kilometrin päähän opiston päärakennuksesta. Mustajärvellä kasvatettiin etenkin siperiansembran taimia. Senaatti oli antanut metsähallitukselle virallisen määräyksen ryhtyä kasvattamaan sembran taimia istutettaviksi muun muassa rautatieasemille ja puustellien pihoihin. Niiden siemenistä toivottiin saatavan hätäravintoa kansalle, jos nälänhätä iskisi. Mustajärvellä kasvatettiin sembran siemeniä vielä 1890-luvulla, minkä jälkeen taimitarha hylättiin.

Valkjärven metsätaimitarha perustettiin 1878. Hallanarka taimitarha toimi 1890-luvulle saakka minkä jälkeen se metsittyi. Korpelan taimitarha sijaitsi aivan opiston vieressä ja ensimmäiset kirjalliset merkinnät siitä ovat vuodelta 1897. Tuolloin sinne kylvettiin 14 eri puulajin siemenet.

– Virallisesti taimitarha lakkautettiin vasta1972, vaikka toiminta oli jo hiipunut 1950-luvulta alkaen. Jäljellä on enää pieni kalustovaja, joka katto on osin romahtanut. Pyrimme pitämään sen kuitenkin pystyssä.

Saarelan taimitarha sijaitsi opiston takaisella Rautjärven kannaksella. Vuonna 1898 sinne kylvettiin 15 kiloa sembran siemeniä ja kilo lehmuksen siemeniä. Saarelan puutarha oli toiminnassa yhtäjaksoisesti aina 1980-luvulle saakka.

– Taimitarhoja hoidettiin pääosin oppilastyövoimalla. Opiskelijoille tuli tutuksi myös taimien kasvatus ja puulajien varhaishoito, jota ei enää tänä päivänä opiskella samassa laajuudessa. Kaupalliset taimitarhat hoitavat nykyään koko maan taimihuollon niin metsäpuiden kuin erikoistaimien osalta.

Taimia toimitettiin ympäri maata

Evon taimia toimitettiin ympäri maata. Esimerkiksi 1890-luvulla taimitarhojen liiketoiminta kasvoi selvästi. Sembran, siperianpihdan ja lehtikuusen siemeniä saatiin Venäjältä tilaamalla, ja muiden puulajien siemenet olivat peräisin Itävallasta ja Saksasta

Asiakaskuntaan kuului metsäshallinnon hoitoalueita, kartanoita ja maatiloja ja yksittäisiä kansalaisia. Tunnetuin Evon taimitarhojen asiakkaista oli säveltäjä Jean Sibelius, joka tilasi Järvenpään Ainolaan 300 kuusen tainta.

– Myös eri osiin maata perustetut reservikomppaniat ja metsäteollisuuden yhtiöt tilasivat taimia Evolta, kertoo Sipilä.

Lähteet:
Puiden jäljillä – 400 vuotta dendrologian historiaa. Dendrologian seura 2008.
Evo 150 – metsän opetuksia, HAMK 2012.

Lue Keski-Hämeen Kesälehti nyt veloituksetta digilehtenä!

 

 

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski

MurmisP