Lammi

Aurinkokuningas Ludvig on selviytyjien sukua

Ranskan hallitsijana sen kukoistuksen huipulla 1600-luvun lopulla maailmaa valloittanut kuningas Ludvig XIV, Jumalan antama, lempinimeltään Aurinkokuningas, sai kunnian tulla nimikaimaksi Lammin Kahtlammesta pyydystetylle kalalle; niin loistelias on väritykseltään tämä ahvenmaailman erikoisuus. Tiia Äikäs ja Timo Kaukoranta olivat kalastamassa rapumertaan pyydyskaloja, kun katiskasta nousi jotakin aivan uskomatonta.

<@Lammi>Lammi<@$p>

 

– Näin jo heti katiskan noustessa, että nyt on jotain erikoista edessä, kertoo Timo Kaukoranta. Hänelle, saaristolaiselämää meren rannalla lapsuutensa viettäneenä, kalastaminen on tullut tärkeäksi harrastukseksi jo pienestä pitäen. Kalastaminen oli kotona niin isossa roolissa, että isoveli Markku Kaukoranta lähti opiskelemaan kalatieteitä ja työskenteli pitkään iktyologian erikoistutkijana Luonnonvarakeskuksessa.
– Markun kanssa olemme tätä erikoisyksilöä yhdessä tutkineet, tällä hetkellä Ludvig on hänen 500 litran akvaariossaan Lohjalla ja on sopeutunut sinne oikein hyvin, Kaukoranta kertoo.

Happikato vuosituhannen vaihteessa

Kaunisniemen alueella sijaitseva Kahtlampi kuuluu niihin lukuisiin Etelä-Suomen pienempiin järviin ja vesistöihin, jotka vuosituhannen vaihteessa kärsivät happikadosta, kun poikkeuksellisen kovat pakkaset jäädyttivät järvet vesien syvempien kerrosten ollessa vielä tavallista lämpimämpiä. Jääpeitteen syntymisen jälkeen veteen ei enää liukene happea ilmasta, vaan kalojenkin on pärjättävä talven yli pääasiassa sillä happimäärällä, joka jääpeitteen alle syksyllä jää. Lämmin vesi pohjakerroksissa lisää happivajetta, koska lämpimässä  vedessä happea syövät biologiset toiminnot jatkuvat lämpimässä pohjassa vielä silloinkin, kun happea ei enää jään läpi tule. Hitaasti saapuva talvi auttaa järviäkin laskeutumaan kylmään kauteen.

Kahtlammen rantaviivan pituus on vain 1,2 kilometriä, pituutta on 400 metriä ja leveyttä 150 metriä, mutta lähdepohjainen lampi on varsin syvä, jopa 13 metriä syvimmillään. Auringonkeltaisen ahvenen Ludvigiksi nimenneen Tiia Äikkään perheen maatila on Kahtlammen etelärannalla, siellä on myös yksi vapaa-ajan asunto. Pohjoisrannat ovat metsäisiä. Äikäs kertoo, että happikadon jälkeen lammesta kalat kuolivat, mutta kun lampi alkoi elpyä, he kantoivat sinne Pääjärvestä saaveissa kaloja, lähinnä ahvenia. Ne näyttävät elvyttäneen lammen kalakantaa.
Mutta miten syntyi Ludvigin auringonkultainen väritys? Äikäs ja Kaukoranta kertovat, että Kahtlammessa ei ole varsinaista tulo-ojaa, mutta sen itärannalta lähtee laskuoja, joka päättyy kilometrin päässä olevaan Pääjärveen. Järviwikin mukaan lampeen laskee länsirannalle yksi lyhyt pelto-oja. Värimuunnoksen olisi siis kaiken järjen mukaan täytynyt syntyä lammessa itsessään, koska vastavirtaan uivia auringonkeltaisia ahvenia ei vielä kukaan ole Kahtlampea nähnyt lähestyvän.
Kullanvärisiä tai keltaisia, kulta-ahveniksi kutsuttuja, yksilöitä on Suomessa löydetty ennenkin sisämaan järvistä. Viimeisin uutisointi aiheesta on maaliskuulta Puruvedeltä. Asiantuntijat eivät ole vielä päässeet yksimielisyyteen siitä, mikä erikoisen värityksen aiheuttaa. Happikatoa on arveltu värin synnyttäjäksi, koska happikato lisää järven/lammen fosforipitoisuutta. Myös jätevesien klooria on mietitty syylliseksi, mutta ainakaan siitä ei Kahtlammella ole kyse. Kummastakaan kiinteistöstä ei johdeta jätevesiä järveen. Edes bensiinimoottorilla siellä ei ajella. Koska kulta-ahvenia on useimmiten saatu sellaisilta paikkakunnilta, missä on harjoitettu uittoa tai säilytetty pitkään kuorellista puutavaraa rannoilla, on tätäkin mietitty väripigmentin muuttumisen aiheuttajaksi.

Matkalla Maretariumiin

Muualla Suomessa kullanväriset ahvenet ovat päätyneet kalastajiensa lautasille, mutta Kaukoranta ja Äikäs päättivät lähteä selvittämään syytä Ludvigin poikkeukselliselle väritykselle. Luonnon ystävinä he tietävät ahvenen parvikalaksi, joka viihtyy lajitoverien joukossa, ja niinpä Ludvigia säilytettiin aivan ensimmäiseksi puusumpussa, jossa sillä oli kaverina muitakin kaloja. Kaukorannan iktyologi-veljeltä saatiin sitten kuljetustynnyri, jossa Aurinkokuningas matkusti ensin Lohjalle isoon akvaarioon. Sieltä se  pääsee pian seuraavalle seikkailulleen Kotkaan.

– Otimme yhteyttä Kotkan Maretariumiin, koska siellä tehdään hyvää työtä suomalaisten kalojen tutkimuksessa, Kaukoranta kertoo.
– Toimitusjohtaja  Sari Saukkonen soitti meille ja kertoi heidän olevan Ludvigista hyvin kiinnostuneita, koska sielläkään ei tällaista värimuunnosta ole vielä koskaan nähty, Kaukoranta kertoo.
Ludvig pääsee Maretariumin isoihin altaisiin, joissa se saattaa uiskennella vielä jopa seuraavat 20 vuotta. Ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että tämän kalan selviytymisgeenit ovat erityisen vahvoja.
– Aiomme seurata sen vaiheita jatkossakin ja kerromme, jos jotain uutta tietoa siitä tulee, Kaukoranta lupaa.
Pariskunta aikoo yhdessä lähteä viemään Ludvigia Kotkaan. Siellä selvinnee sekin asia, jota ei päällisin puolin ole helppo havaita, ja josta kalatutkimuksen asiantuntijana Kaukorannan iktyologi-veli halusi myös muistuttaa: onko Ludvig oikeasti Aurinkokuningas, vai pitääkö se nimetä uudelleen jonkin suuren kuningattaren kaimaksi?

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat