Lammi

Lintupäivä näytti jälleen Ormajärven rikkaan linnuston

Suomen luonnon päivän tapahtumassa Ormajärven lintutornilla bongattiin kahdessa tunnissa merkittävä määrä lintuja. Kuva: Jussi Karvonen

Kun yksiltä jalansijoilta saa kahdessa tunnissa kokoon 30 lintulajia, ei havainnointipaikka ole ainakaan huonommasta päästä.

Lintuharrastus voi olla paljon muutakin kuin silkkaa bongailua

Ormajärven lintutornilla oli Lammiviikon tapahtumassa kymmeniä luonnosta ja linnuista kiinnostuneita harrastajia. Suomen Luonnon päivänä Pro Ormajärvi ry järjesti luonto-opastusta Ormajärven lintutornilla, Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Karri Jutilan johdolla.
Aamupäivällä paikalla oli myös yhdistyksen järjestämän Pro Ormajärvi -valokuvakilpailun päätuomari Matti Siivonen, joka kertoi luontokuvauksesta ja ormajärvi-aiheisesta, koko vuoden kestävästä kilpailusta.
Karri Jutilan johdolla tornista havaittiin päivän mittaan useita harvinaisuuksia kuten liejukana, merimetso ja kaiken huippuna vanha merikotka. Sen sijaan esimerkiksi varis ja naakka jäivät kahden tunnin listalta pois. Ruskosuohaukka oli vähällä myös jäädä näkemättä, mutta viime hetkillä yksi lajin edustaja sentään päätti purjehtia tornin ohitse.
– Tämä oli toinen Kanta-Hämeessä 16 vuoden aikana havaitsemani merikotka, sanoo vuosikymmeniä luontoa harrastanut Jutila.
Jutila ei tunnustaudu bongariksi, joka siis kerää havaitsemistaan linnuista pisteitä. Jutila on sen sijaan nauhoittanut lintujen ääniä jo vuosikymmeniä.
– Ilman tätä tornia olisi erittäin todennäköisesti keväällä alueella kuultu Suomen historian toinen kyläpöllönenkin jäänyt havaitsematta. Jutila löysi itse ensimmäisen yksilön yöllisellä äänitysretkellään kahdeksan vuotta sitten, vain muutaman kymmenen kilometrin päästä Hauholta.
– Viime kesän kyläpöllönen oli äänessä muutaman kerran yhtenä iltana. Sen jälkeen ääni kuului Kristiinakaupungin liepeillä runsaan viikon. Uskon vakaasti, että kyseessä oli yksi ja sama lintu.

Taivas tuotti yllätyksen

Ormajärven näkötornilla järjestetty tapahtuma osoitti, että Suomen linnustossa tapahtuu muutoksia. Liejukana, merikotka, merimetso ja puhdistamon puissa istuskelleet harmaahaikarat olisivat olleet vielä pari vuosikymmentä sitten suurharvinaisuuksia Etelä-Hämeessä.

– Toki ne edelleen harvinaisuuksia ovat, mutta esimerkiksi merimetsoja kiertelee syksyisin sisävesillä. Merimetson vierailu osoittaa, että vesistössä on särkikalaa runsaasti.
Evolla asuva Antti Auvinen oli tullut tornille ensimmäistä kertaa. Auvinen on kuvannut tähtitaivasta jo vuosia, mutta myös lintukuvaus kiinnostaa.
– Tänä lesänä sain kuvan, jossa maakotkapari opetti poikastaan lentämään. Kuulin taivaalta erikoista kirskahtelevaa ja rääkyvää ääntä. Luulin aluksi kuvanneeni vain kahta lintua, mutta kotona kuvasta paljastui toinenkin aikuinen lintu.

Oivallus antaa ilon

Luontokokemuksen ei aina tarvitse liittyä harvinaisuuteen. Oivallus tuottaa oman ilonsa myös tavallisten lajien kohdalla.

– Muistan, kun sain vanhemmiltani viimein luvan lähteä yksin telttaretkelle. Takapihalle pystytetyssä teltassa kuuntelin yöllä kummallista, kurnuttavaa ääntä. Mielsin äänen sammakoksi, mutta erikoista oli, että ääni tuntui kuuluvan puista. Siihen aikaan ei ollut nettiä, ja käytössä olivat vain lintukirjojen kuvaukset äänistä. Minulle selvisi vasta jonkin ajan kuluttua, että kyseessä oli ollut lehtokurppa, jota en tietysti yön pimeydessä taivaalta havainnut, naurahtaa Jutila.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat