Pitäjät Teemat Lammi

Luonnonsuojelupiiri järjesti Evo-webinaarin

Evon-opetusmetsä-ja-partiolaisten-leirialue-rajautuvat-pois-kansallispuiston-alueesta. Kuva: Evon retkeilyalue

Evo on luonnoltaan ainutlaatuinen alue Suomessa ja jopa koko maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen tutkimuskohde. Etelä-Hämeen luonnonsuojelupiiri järjesti viime torstaina webinaarin, jossa suunniteltua tiedekansallispuistoa valotettiin luonnonsuojelun kannalta.

— Tiedekansallispuistoon tuntuu liittyvän paljon pelkoja, mutta halusimme tuoda esiin tiedekansallispuiston positiivisia puolia, sanoo luonnonsuojelupiirin aluesihteeri Ina Rosberg.

Lammin biologisen aseman tutkimuskoordinaattori John Loehr konkretisoi luontoarvoja esimerkiksi Evon haapametsien punahäröllä ja niljahelokalla. Ne ovat vanhan metsän lajeja ja riippuvaisia vanhoista haavoista.

-Niljahelokkaa (Pholiota mucigera) on löydetty kerran Evolta ja sen jälkeen koko maailmassa vain Puolasta. Punahärö (Cucujus cinnaberinus) on riippuvainen haavasta, ja sen havainnot 2000-luvulta Suomessa ovat käytännössä lähes kaikki Evolta, Loehr kertoi webinaarissa.

Kotisten aarnialueen ja Sudenpesänkankaan vanhat metsät voitaisiin Loehrin mukaan liittää kansallispuistolla yhteen. Hän arvioi, että olemme Nyt tai ei koskaan -tilanteessa, jossa alueet vielä saadaan suojeltua. Kansallispuistolla estetään metsien pirstoutumisen jatkuminen. Pienellä alueella saattaa jonkin lajin populaatio hävitä, mutta riittävän laajalla alueella sillä on mahdollisuus levitä.

Professori Lauri Arvola toi omassa alustuksessaan esiin Evon poikkeuksellisen pitkän historian tutkimuskohteena. Ensimmäiset planktontutkimukset on tehty Evolla jo vuonna 1906.

–Evo on luonnonlabaratorio, jossa järvien kemioista on yli 30 vuoden aikasarjat, Arvola kertoi. Hänen mukaansa alueen monimuotoisuuden suojelu ei ole ristiriidassa tutkimustoiminnan kanssa, mutta alueen suojelustatus varmistaisi alueen luonnon säilymisen, mikä on äärimmäisen tärkeää pitkäaikaismuutosten tutkimuksen kannalta.

Suomen kaikki vanhat metsät pitäisi Arvolan mukaan suojella. Suomi on sitoutunut YK:n biodiversiteettisopimukseen, jonka mukaan maa-alasta 17 prosenttia tulisi suojella. Etelä-Suomessa suojelualueita on alle kaksi prosenttia pinta-alasta.

Evon retkeilymahdollisuuksia kansallispuiston perustaminen ei luonnonsuojelupiirin mukaan juurikaan heikentäisi. Markku Karvonen Etelä-Hämeen Luonnonsuojelupiiristä muistutti omassa alustuksessaan, etteivät jokamiehenoikeudet sinällään ole voimassa kansallispuistoissa, mutta käytännössä Evon retkeilyalueella ja Evoon vertautuvissa kansallispuistoissa ovat voimassa lähes samat suositukset, rajoitukset ja kiellot.

— Kansallispuistoissa saa liikkua lihasvoimin varsin vapaasti. Tavallinen päiväretkeilijä tai useamman päivän patikoija ei juuri eroa huomaisi.

Karvonen esitti omien sanojensa mukaan maallikkoarvauksen kansallispuiston perustamisen vaikutuksesta Evon retkeilyyn. Alueen tulevaan käyttöön vaikuttaa lopulta puiston perustamispäätös sekä tiedekansallispuistolle laadittava järjestyssääntö.

— Pääsääntö on, että kansallispuistoissa saa liikkua jalan, hiihtäen tai polkupyörällä tähän osoitetuilla reiteillä, samoin liikkua vesillä. Lemmikkejä ei saa pitää irrallaan. Moottoriajoneuvojen käyttö on sallittua vain liikenteelle avoimilla teillä, sanoi Karvonen.

Yksi tapa ennakoida mahdollista muutosta on vertailla Evon retkeilyalueen ja Evoa muistuttavien tai läheisten kansallispuistojen järjestyssääntöjä.

— Evon retkeilyalueella voi siis nykyisin liikkua ja leiriytyä jokamiehenoikeudella, mutta suositus on leiriytyä telttailuun varatuilla alueilla. Maastopyöräily on sallittua jokamiehenoikeudella, ja suositus on pysyä selvästi erottuvilla poluilla. Marjoja ja sieniä voi poimia. Tulenteko on sallittu vain sitä varten osoitetuilla paikoilla. Kansallispuistona Karvonen ei usko Evon järjestyssäännön tästä paljon muuttuvan.

Retkeilijälle näkyvänä erona kansallispuiston ja retkeilyalueen välillä on vaikkapa vapaa leiriytyminen maastossa.

— Sen merkitys on kuitenkin vähäinen, koska leiriytyjä tekee mielellään tulet, mikä on nytkin Evolla sallittua vain tulentekopaikoilla, missä taas usein on myös leiriytymismahdollisuus. Maastopyöräily tai ratsastus Evolla luultavasti rajoittuisi kansallispuistona vain merkityille reiteille, Karvonen arvioi.

— Tuleville retkeilijöille merkityksellisempää voisi olla suojelutason nosto. Kun metsät ikääntyisivät rauhassa ja luonnontilaisesti, Evo olisi elämyksellinen luonnon monimuotoisuuden keidas eteläisessä Suomessa. Harvoin retkeilijä nauttii hakkuista, hakkuuaukeista, harvennusrisukoista tai nuorista yhden puulajin taimikoista, arvioi Karvonen.

Taruksen retkeilyalue ja Evon opetusmetsä sekä partiolaisten leirialue rajautuvat pois tiedekansallispuistolle suunnitellusta alueesta.

Webinaarin aikana käydyssä avoimessa chat-keskustelussa esitettiin sellainenkin mielipide, että Evon metsäopiston opetusmetsät pitäisi liittää kansallispuiston alueeseen. Tiedekansallispuiston vetäjä, professori Atte Korhola kuitenkin kiisti tämän mahdollisuuden maanantaina Keski-Hämeelle.

— HAMKin ja HAMIn opetusmetsää ei ole tarkoitus liittää osaksi tiedekansallispuistoa. Alueellisessa työryhmässä rinnakkaiselo nähdään win-win tilanteena, jossa tiedekansallispuisto lisää Evon metsäopetuksen kirjoa ja mahdollisuuksia, Korhola kirjoitti sähköpostiviestissään.

Hänen mukaansa osaamisen ja opetuksen monipuolistaminen ja koulutusjatkumo toteutuvat Evolla lisääntyneen yhteistyön tuloksena.

— Tiedekansallispuistoa hyödyntämällä on mahdollisuus luoda monimuotoisuusosaamisen oppimisympäristö. Tiedekansallispuisto mahdollistaa myös ekosysteemipalveluiden koko kirjon ja vaihtelevien kasvupaikkojen hyödyntämisen metsäopetuksessa. Opetusmetsän perimmäinen tarkoitus vahvistuu, alan kiinnostuvuus kasvaa ja luodaan mahdollisuuksia kansainvälisen koulutuksen aloittamiselle, Atte Korhola totesi.

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat