Pitäjät Hämeenkoski

Metsähakkuita liito-oravan ehdoilla

Mika ja Laura Hämäläinen. Kuva: Maria Ilonen

Huljalan Tupalan luomutila Hämeenkoskella on yksi Liito-orava-LIFE -hankkeessa mukana olevista metsätiloista. Metsät tuottavat 50 prosenttia tilan toimeentulosta. Tilan metsä on lehtomaista, kuusivaltaista metsää. Jyrkkärinteisen purouoman luoteispuolella on metsälain turvaama lehto. Liito-oravametsä sijaitsee lähes kokonaan itäsuomenkarjan metsälaidunalueella. Isäntäpari, Mika ja Laura Hämäläinen, toivoo toki metsältään tuottoa, mutta haluaa tehdä sen luonnon monimuotoisuutta suojellen ja maisema-arvot huomioiden.

– Metsätaloudessa huomioidaan niin ekonomiset kuin ekologiset asiat, tällä kohteella mennään ekologia edellä, Mika Hämäläinen sanoo.

Liito-orava-LIFE-hankkeessa pyritään selvittämään, miten hakkuita liito-oravan mahdollisilla elinpaikoilla voidaan suorittaa niin, että liito-orava vielä hyväksyy paikan elinympäristökseen.

– Kyseessä ei ole varsinainen tutkimushanke, vaan tässä testataan erilaisia hakkuumahdollisuuksia, metsän- ja luonnonhoidon asiakasneuvoja Riikka Otsamo Suomen Metsäkeskuksesta kertoo

Kohteet inventoinut Juha Kinnunen Suomen Luonnonsuojeluliitosta kertoo, että kohteita on katsottu ikään kuin liito-oravan silmälasit päässä.

– On katsottu, millaisia asioita liito-orava arvostaisi. Tällä alueella ei ole liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkoja, vaan tämä on sen läpikulkureitti, mutta olosuhteiltaan tämä voisi olla ihanteellinen liito-oravalle, Kinnunen kertoo.

Liito-orava-LIFE. Kuva: Maria Ilonen

Riikka Otsamo (vasemmalla) ja Mika Hämäläinen kertovat, miten hakkuita toteutetaan Huljalan Tupalassa liito-orava huomioiden. Huljalan Tupala on yksi Liito-Orava-LIFE -hankkeessa mukana olevista metsätiloista.

Suomen Metsäkeskus on valmistellut hankkeessa leimikkosuunnitelmat, jotka koostetaan yhdessä hankekumppaneiden kanssa ja metsänomistajien hyväksynnällä.

–  Pyritään sovittamaan yhteen lajin vaatimukset sekä metsänomistajan tavoitteet. Tavoitteena on niiden olosuhteiden löytäminen, että liito-orava vielä pysyy alueella. Liito-orava ei lopeta metsätaloutta, sanoo ympäristöasiantuntija Markus Nissinen MTK:sta.

Kohteen hakkuiden suunnittelussa suljettiin pois kaksi vaihtoehtoa: avohakkuut sekä se, että metsälle ei tehtäisi mitään. Harjun rinteiltä kaadettavat puut Mika Hämäläinen on merkinnyt erivärisin nauhoin merkiksi siitä, mitä ja miltä korkeudelta kaadetaan. Hakkuut toteutetaan yhdistettynä moottorisaha- ja hakkuukonetyönä. Hakkualueelta kaadetaan pienempiä kuusia, isot, tuuhealatvaiset kuuset jätetään pystyyn liito-oravan suojaksi. Harmaalepät ja haavat säilytetään lajin ravinnoksi ja pesäpaikoiksi. Niistä voi myös kehittyä pesäpaikoiksi kelpaavia kolopuita.

Metsätöitä liito-oravan ehdoilla. Kuva: Maria Ilonen

Hakkuualueilta kaadetaan pienempiä kuusia ja isommat, tuuhealatvaiset kuuset jätetään suojaan, sillä ne suojaavat liito-oravaa.

Harmaaleppävaltainen alue jätetään kokonaan käsittelemättä. Haapoja yritetään alueella lisätä vesojen avulla. Lehtipuiden säilyttämisen myötä alueesta saattaa tulla jopa parempi liito-oravaa ajatellen. Hakkuista on siinä mielessä myös hyötyä liito-oravalle, että se tarvitsee myös vapaata tilaa liitoaan varten. Harvennusvoimakkuus on noin kahdeksan hehtaarin alueella 30–50 prosenttia.

Mika Hämäläinen myöntää, että metsätalous on haastavaa, kun ajatellaan myös luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä.
– Eihän tämä helppoa ole, mutta koko ajan löytyy uusia mahdollisuuksia.

Isäntäpari on kuitenkin tyytyväinen hankkeeseen ja sen tuomiin vaihtoehtoihin. Hankkeen myötä metsänomistajat saavat neuvoja, miten metsää voidaan hyödyntää aiheuttamatta vahinkoa lajille.

– Tämä voisi mahdollistaa sen, että metsänomistajien ei tarvitsisi pelätä liito-oravan tuloa, jolloin omistaja voisi halutessaan tehdä jopa sen säilymistä edistäviä toimia, sanoo Laura Hämäläinen.

Hankkeen edetessä saadaan jatkuvasti lisää tietoa. Metsäkeskus hyödyntää tietoja ja valmistelee sen pohjalta koulutuspaketin liito-oravan huomioimisesta talousmetsissä.

Mika Hämäläinen. Kuva: Maria Ilonen

Huljalan Tupalassa huomioidaan luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Mika Hämäläinen esittelee lahopuita, jota jätetään korjaamatta. Mika ja Laura Hämäläinen ovat tyytyväisiä hankkeeseen, jonka myötä metsänomistajat saavat neuvoja, miten metsää voidaan hyödyntää aiheuttamatta vahinkoa liito-oravalle.

Liito-orava-LIFE

Valtakunnallinen Liito-orava-LIFE – on Metsähallituksen Luontopalveluiden vetämä hanke, jonka tavoitteena on edistää liito-oravan huomioimista maankäytössä, yhteensovittaa eri tavoitteita ja ehkäistä liito-oravan elinympäristöjen vähenemistä ja pirstoutumista.  Liito-oravaa pyritään suojelemaan eri tahojen yhteistyöllä.

Hankkeessa on mukana 18 organisaatiota Suomesta ja Virosta, joissa uhanalaista liito-oravaa esiintyy. 1.8.2018 käynnistynyt hanke kestää maaliskuun 2025 loppuun. Hanketta rahoittaa EU:n LIFE -rahasto 75:n prosentin osuudella noin 8,9 miljoonan euron budjetista.

Suomen Metsäkeskus valmistelee hankkeessa leimikkosuunnitelmia yksityisille metsätiloille, jotka sijaitsevat liito-oravan elinpiirillä. Suunnitelmissa huomioidaan liito-oravan vaatimukset sekä maanomistajan tavoitteet. Hankkeessa suunnitelluilla ja toteutetuilla liito-oravakohteilla seurataan lajin esiintymistä lähivuosina ja Metsäkeskus hyödyntää tietoja valmistellessaan koulutuspakettia.

Hankkeeseen on valittu metsäkohteita, joilla voidaan kokeilla erilaisia hakkuumenetelmiä ja samalla turvata liito-oravan säilyminen alueella. Etelä-Suomen alueella on 40 kohdetta. Yksi kohteista on Mika ja Laura Hämäläisen Huljalan Tupala -luomutila. Metsänomistajat toivovat tuottoa, mutta haluavat samalla edistää luonnon monimuotoisuutta.

Suomen luonnonsuojeluliiton liito-oravainventoija Juha Kinnunen kartoitti leimikkoalueen ja mahdolliset liito-oravan kulkureitit keväällä 2019. Havainnot viittaavat siihen, että alue on läpikulkualue, jolla on potentiaalia myös varsinaiseksi elinalueeksi.

Kohteen käsittelyssä turvataan liito-oravan potentiaaliset lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä huomioidaan kulkureitit. Järeät ja tuuheat liito-oravien pesä- ja levähdyspaikoiksi soveltuvat kuuset sekä suojaa ja ravintoa antavat lehtipuut säästetään. Harmaaleppävaltainen ruokailualue jätetään käsittelemättä ja leimikkoalueella olevat lahopuut korjaamatta.

 

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat