Sorsastus voi olla luonnonvesillä työlästä, mutta omalla lammella saalis on lähes taattu, ja mukava porukkakin saadaan helposti kasaan.
Iiro Taavela kaivautti mailleen Arrankorvessa omalla rahalla altaan, koska aivan lähiseudulla ei kunnon sorsavesiä ole. Hän rahoitti hankkeen omasta pussistaan.– Viljelysten laitamilla oli muutaman hehtaarin ala, jolle ei peltoa kannata laajentaa. Sorsastuksen ohella allas palvelee myös koiraharrastajia. Ajatuksena olisi järjestää tulevaisuudessa vesityökokeita koirille, Iiro taavela kertoo.
Syyskuun alussa Taavela järjesti yhteistyössä Lammin riistahoitoyhdistyksen kanssa lammella junnujen sorsastuspäivän. Nuoret ja lapset saivat tulla tutustumaan sorsastukseen turvallisissa oloissa helppokulkuisessa paikassa. Junnuja oli yhdeksän, joista parilla oli metsästyskorttikin. Loput seurasivat jahtia.
Tekolampi antaa mahdollisuuden metsästää vesilintuja siellä missä se on järvien puutteen takia muutoin hankalaa.
Lammen pinta-ala ympäristöineen on noin 7000 neliötä ja syvyyttä on maksimissaan 1,5 metriä.
– Arrankorvessa on pari järveä, mutta vesiosuuskunta ei salli sorsastusta lähivesillä. Kielto ei ulotu muutamiin pieniin suolampiin, mutta niillä ei sorsia ole. Isoille järville on matkaa, ja veneitäkin pitäisi olla. Omalle lammelle voimme porukan kanssa tulla vaikka arki-iltana muutamaksi tunniksi ilman sen suurempia valmisteluja. Pauke ei häiritse, koska kesäasukkaita ei ole, Taavela kertoo lammen rakentamisen perusteista.
Matti Eskola, Janne Isoaho, Timo Helén ja Eemi, Ville Eskola, Iiro Taavela ja Matti Turunen pääsivät kotimatkalle vasta pimeyden laskeuduttua. Päivän saalis, 10 sinisorsaa, kolme tavia ja telkkä, pudotettiin telkkää lukuun ottamatta noin varttitunnissa.
Yhdessäolo voittaa saaliinkin
Sorsastus on Taavelan porukassa ennen kaikkea sosiaalista kanssakäymistä. Ryhmässä aika kuluu, vaikka sorsat olisivat pois haulikoiden tähtäimistä pitkänkin aikaa. Taavelan lisäksi Matti Turunen, Janne Isoaho sekä Matti Eskola ja Ville Eskola metsästävät yhdessä. Tänä vuonna sorsastuksen aloituksessa ryhmää täydensi karkeakarvaisen saksanseisojan Taavi-Tuulen Eemin kanssa Timo Helén.
– Yhdessäolo on sorsastuksen suola. Keskinäinen naljailu kuuluu asiaan, vaikka ulkopuolisesta saattaa kuulostaa, että me kovastikin riitelisimme keskenämme. Yhdessäolo on oikeastaan terapiaa, naurahtaa Taavela.
Metsästys on sosiaalinen tapahtuma. Lintuja odotellessa on aikaa myös vaihtaa kuulumisia.
Kokemus ja riistakamera lintujen käytöksestä tekee jahdista tietyssä määrin ennakoitavan.
– Metsästimme lammella viime vuonna ensimmäisen kerran. Riistakamera on osoittanut, että linnut noudattavat melko säännöllistä aikataulua. Ne ilmaantuvat lammella ennen auringonlaskua, elokuussa puoli yhdeksän ja puoli kymmenen välissä illalla ja lähtevät aamulla seitsemän jälkeen. Päivällä lampi voi olla täysin tyhjä, Taavela kertoo.
Ville Eskola kokeili pillityksen tehoa sorsiin.
Liikaa ei lintuja veroteta
Alkuilta kuluu odotellessa, mutta puoli kymmeneltä alkaa paukkua. Kesken ystävällismielisen jutustelun joku huikkaa ”nyt ne tulee”.
Arviolta parinkymmenen sorsan ja tavin parvi ilmestyy laskukiidossa metsän takaa lammelle kuin tyhjästä. Haulikot paukkuvat ja muutama lintu tippuu. Helén päästää koiran etsimään lintuja. Taavi-Tuulen Eemin läsnäolo on välttämätön, hämärässä illassa lintuja olisi hyvin vaikea löytää edes otsalamppujen valossa.
Taavi-Tuulen Eemi on hakenut telkän pellosta mallikkaasti.
– Linnut palaavat hetken päästä takaisin, ne eivät ilmeisesti osaa tiedostaa sitä, että muutama kaveri on jäänyt joukosta, Taavela sanoo.
Linnut palaavat odotetusti vielä kaksi kertaa, minkä jälkeen Taavela lopettaa jahdin. Saaliina on neljätoista lintua, joista kolme tavia, yksi telkkä ja kymmenen sinisorsaa.
– Ammumme sen, mitä tarvitsemme. Etenkin alkukaudesta säästelemme lintuja, koska ne ovat tuolloin vielä suurelta osin paikallista kantaa. Sitä ei kannata liikaa verottaa, koska verotus näkyisi ensi vuonna. Syyskuussa lammelle ilmaantuu muuttosorsaa ja lintujen lukumääräkin kasvaa selvästi.
Kommentoi