Moni koiranomistaja luottaa siihen, että koira suojelee häntä petoa vastaan. Petotestejä koirille järjestävä Asko Sorvo kumoaa tuon uskomuksen.
– Valitettavasti tuo usko on paljolti harhaa, pelokas koira ei ajattele isäntänsä kohtaloa vaan pyrkii säilyttämään oman henkikultansa.
Sorvo kiertää ympäri maata pitämässä koirille petotestejä, joissa koirat joutuvat vastkkain konekarhun, -suden, -ilveksen tai -villisian kanssa. Tuuloksen Koirakerhon vieraana käynyt Sorvo ei yllättynyt koirien reaktioista.
– Yli 80 prosenttia koirien omistajista – oli hän sitten kokenut metsästäjä tai uusi harrastaja – arvioi koiran käytöksen väärin ennen petotestejä, sanoo Sorvo .
Ennen kuin ohjaaja tulee koiransa kanssa konepedon kanssa näköetäisyydelle, koira saa haistaa pedon hajun tiiliskivestä. Koiran perusluonne ratkaisee hyvin pitkälti sen käytöksen. Rohkea koira on yleensä rohkea kaikkien petojen edessä, arka koira pelkää aina.
– Luonne ja koiran koko eivät missään suhteessa korreloi toisiaan. Pienikokoinen koirakin saattaa käyttäytyä pedon edessä hyvinkin pelottomasti ja suurikokoinen koira voi pinkaista pakoon ja kääntää selkänsä pedolle, Sorvo kertoo.
Petotestin yhtenä suurena etuna onkin se, että omistaja oppii tuntemaan koiransa käytöksen.
– Testissä koira tutustuu ehkä ensi kerran pedon hajuun, ja haju jää mieleen. Se reagoi aina hajuun samalla tavalla. Jos koira kohtaisi uuden hajun maastossa ensi kertaa, se pitäisi sitä mielenkiintoisena, muttei osaisi yhdistää sitä petoon.
Asko Sorvon mukaan luonne ja koiran koko eivät missään suhteessa korreloi toisiaan.
Susi voi hämmentää koiraa
Koirat mieltävät karhun sen koon takia aina jonkinasteiseksi uhkaksi. Susi on koiralle tietyssä määrin ongelmallisempi kuin muut pedot.
– Koira hämmentyy, koska suden haju ei ole sen naapurin husky-kaverin haju, mutta susi näyttää koiran silmin hetken ihan hyvältäkin kaverilta. Hyvä koira tunnistaa kaverin kuitenkin oudoksi otukseksi muutamassa hetkessä.
– Koiralla on suden kanssa kolme mahdollisuutta. Se käy sutta päin hampaat irvessä ja häntä terhakkaasti pystyssä, turvautuu ohjaajaansa tai pinkaisee sata lasissa karkuun. Koiran liikehdintä kertoo sen rohkeudesta.
Lamaantuminen on Sorvon mukaan koiran kannalta huonoin vaihtoehto, pakeneminen ja ohjaajan luo hakeutuminenkin on parempi vaihtoehto.
– Jos koira tukeutuu ohjaajansa, susi ei tutkimusten mukaan käy kimppuun, koska ihmisen haju karkottaa suden.
Sorvon mukaan lujaluonteinen ja rohkea koira voi antaa sudelle riittävän vastuksen.
– Ulkomailta ja Suomestakin on videomateriaalia, jossa yksi lujaluontoinen koira on pitänyt jopa useampaa sutta loitolla. Susi ei käy mielellään sellaisen saaliin kimppuun joka ärhentelee sille takaisin. Koiran alistuminen on sen sijaan varma tapa jäädä suden suuhun.
Annika Laineelle Kehwatzun Tanhupallon käytös oli myönteinen yllätys.
Koira ottaa konepedon tosissaan
Petotestin suurena etuna on, että koira oppii tunnistamaan pedon hajun, johon se ei muutoin välttämättä pääse tutustumaan ennen mahdollista todellista kohtaamista maastossa.
– Koiralle jää mieleen haju, jonka se testin jälkeen muistaa. Se oppii yhdistämään hajun tiettyyn petoon. Jos koira kohtaa maastossa vaikkapa suden hajun ensimmäistä kertaa, se pitää hajua vain uutena ja mielenkiintoisena tajuamatta siihen kenties sisältyvää uhkakuvaa.
Lammilaiselle Annika Laineelle labradorinnoutaja Kehwatzun Tanhupallon käytös oli miellyttävä yllätys.
Kirsi Mikkolan Jilla ei ollut niin lapanen kuin omistaja luuli.
– Se ei hakenut turvaa minusta, vaan osasi pelata suden kanssa. Halusin tietää, miten se pedon edessä käyttäytyisi, ja nyt se ainakin tuli selväksi. Sillä oli hyvä liike, mikä kielii rohkeudesta, sanoo Laine.
Nurmijärveläinen Kirsi Mikkola piti saksanpaimenkoira Jillaansa ennen testiä ihan lapasena.
– Se ei hauku pihapiirissä kuljeskelevaa ilvestäkään. Yllätys oli, että karhua koira yritti tosissaan karkottaa Nyt tiedän, miten se käyttäytyy, jos karhu on lähistöllä, haju on jäänyt sen mieleen.
Kommentoi