Pitäjät Teemat Lammi

Pienistä asioista onnen kyyneleitä

Elämä on opettanut Heli Niemeä näkemään kaikessa positiivisen puolen. Hänen mielestään kannattaisi ennemmin ilahtua siitä, että lumet on aurattu kuin valittaa siitä, että on jäänyt valleja. Kuva: Maria Ilonen

Heli Niemi on käynyt läpi rankan tien, ja se on muuttanut koko elämänasenteen ja tehnyt hänestä positiivisemman ja kiitollisemman.

Tänä talvena lumenauraajilla on riittänyt töitä. Lammilainen Heli Niemi on pistänyt merkille, että kiitoksia heille ei kuitenkaan juuri jaella.

– He saavat yleensä vain haukkuja osakseen, kuinka valleja on jäänyt tai jotain paikkaa ei ole vielä aurattu. Oikeasti he ansaitsivat isot kiitokset siitä, että tiet on aurattu ja pääsemme taas liikkeelle, Niemi pohtii.

Niemi toivookin, että ihmiset näkisivät asioissa hyvää huonojen asioiden esiintuomisen sijasta.

– Asioissa voisi nähdä sen hyvän puolen ja muistaa sanoa kiitos. Jatkuva negatiivisuus ja valittaminen vie voimia.

Tänä päivänä Heli Niemi ajattelee, että elämä on ihanaa ja hän nauraa paljon. Näin ei ole kuitenkaan aina ollut. Ajatusmaailman muutokseen on johtanut raskas matka, joka on opettanut positiivisemmaksi ja kiitollisemmaksi.

Heli Niemi sekä chihuahuat Pirkka ja Mimmi. Kuva: Maria Ilonen

Tänä päivänä Heli Niemi ajattelee elämän olevan ihanaa. Suuria ilonaiheita ovat muun muassa pienet koirat. 7-vuotias Mimmi ja 4-vuotias Pirkka ovat perheenjäseniä.

Rankka lapsuus sai mielen murtumaan, ja Heli Niemi sairastui kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Se johti useisiin sairaalajaksoihin, pohjalla käymiseen useita kertoja ja pitkään terapiaan.

– Jossain oli aina kuitenkin se, että luovuttaa ei saa. Sairaalakierre alkoi 2009 nyt 13-vuotiaan poikani Leevin ollessa puolitoistavuotias. Oma äitini on ollut korvaamaton tuki Leevin hoidossa ja minun tsemppaajanani. Äiti on aina valanut uskoa siihen, että jossain on vielä valoa, Niemi kertoo.

Hän muistaa, miten maailma alkoi pikkuhiljaa näyttää valoisammalta ja elämässä alkoi nähdä kauniita asioita. Eräänä päivänä Niemi ymmärsi, että hänen kyyneleensä ovat onnen kyyneleitä.

– Ymmärsin, että hei, elämä on ihanaa. Nykyään nauramme ja hassuttelemme Leevin kanssa paljon. Saatan itkeä ilosta ihan pienistäkin asioista. Elämästä ei koskaan tiedä, mitä on huomenna tai kauanko olemme täällä.

Elämään tuovat iloa oman pojan lisäksi rakkaat lemmikit, chihuahua-koirat Pirkka ja Mimmi sekä ystävät, jotka ovat olleet olemassa koko ajan, vaikka huonoimpina aikoina Heli Niemi ei ole heihin jaksanutkaan pitää yhteyttä.

Vaikka Niemi on kokenut kovia, hän ei vaihtaisi kokemuksiaan pois.

– En olisi silloin se ihminen, joka olen nyt. Eletty elämä on vain hyväksyttävä ja se on tehnyt minusta miljoonasti vahvemman. Kovettanut se ei ole, mutta nyt tiedän, että mitä tahansa tulee vastaan, siitä selvitään.

Heli Niemen isä menehtyi vuonna 2017. Hänen kanssaan Niemi ehti puhua läpi kaikki asiat. Puhuminen ja anteeksianto ovatkin Niemen mukaan tärkeitä.

– Sellaista asiaa ei olekaan, mistä ei voisi puhua. Itse olen oppinut avoimeksi ja pojallenikin olen sanonut, että hän voi kertoa minulle mitä tahansa. Lupaan olla tuomitsematta tai suuttumatta.

Kiitollisuuden ja positiivisuuden lisäksi Niemi toivoisikin kaikille myös suvaitsevaisuutta ja inhimillisyyttä.

– Me olemme lopulta kaikki vain ihmisiä, ja vahvimmatkin meistä on kyyneleillä pesty. Haavat arpeutuvat ja asiat pitää puhua pois. Sitä olen tehnyt terapiassa.

Jäiset puut ovat talviauringon loisteessa timantteja täynnä. Kuva: Merja Hirvisaari

Tunteet ovat Niemellä ja hänen pojallaan usein herkässä. Kun oli Niemen isän kuolinpäivä, hän ajeli poikansa kanssa Lammilta kantakaupunkiin ja ihasteli puiden kauneutta.

– Sanoin, että puut ovat kuin timantteja. Leevi sanoi minulle, että äiti, puut ovat kristalleja ja nyt tiedän miksi. Vaari on ne koristellut. Tämän kuullessani tiesin tehneeni jotain ainakin elämässäni oikein, Heli Niemi hymyilee.

Niemi ei kadu elämässään muuta, kuin sitä, että sairaalajaksojen ja huonojen aikojen takia hän on joutunut olemaan poikansa elämästä poissa. Tämän ajan hän haluaa nyt pojalleen korvata. Sairastuminen johti siihen, että Heli Niemi sai eläkepaperit 30-vuotiaana. Se tuntui jopa huvittavalta, mutta oli kuitenkin helpotus. Kotiin Niemi ei kuitenkaan loppuiäkseen aio jäädä. Hän on ammatiltaan lastenohjaaja ja toivoo vielä pääsevänsä tekemään töitä lasten kanssa tai opiskella.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat