Pitäjät

Riemuylioppilaat kokoontuivat ja muistelivat 50 vuoden takaisia lukioaikoja

Riemuylioppilaat ovat ylioppilaaksipääsynsä 50-vuotisijuhlaa viettävät, ja Lammilta vuonna 1968 kirjoittaneet olivat koulunsa viidensiä ylioppilaita. Kuva: Maria Ilonen

Samana päivänä, kun tuoreet ylioppilaat juhlivat, painoivat myös viisikymmentä vuotta sitten Lammin lukiosta, silloisesta Lammin yhteiskoulusta ylioppilaiksi kirjoittaneet riemuylioppilaat, lakit päähänsä. Riemuylioppilaat ovat ylioppilaaksipääsynsä 50-vuotisijuhlaa viettävät ja Lammilta vuonna 1968 kirjoittaneet olivat koulunsa viidensiä ylioppilaita.

Aamu alkoi osallistumisella Lammin lukion kevätjuhlaan. Lisäksi käytiin kirkossa ja kahvilla Lammin leipomon kahvilassa. Iltapäivästä jatkettiin Jokelan kartanoon Hämeenkoskelle ruokailemaan ja viettämään iltaa ohjelman sekä vanhojen valokuvien ja kaitafilmien merkeissä.
Joukko on kokoontunut vuosien varrella, mutta viimeisestä tapaamisesta on vierähtänyt aikaa viisitoista vuotta. Mukana oli nyt parikymmentä 41:stä vuoden 1968 ylioppilaasta.
– Seitsemän on kuollut ja neljä sairastaa vaikeasti. Joillakin oli muita juhlia. Seitsemään en saanut minkäänlaista yhteyttä, kertoo tapaamista organisoinut ja sen eteen paljon työtä tehnyt Pirjo Torsti.
Kaikki eivät ole päässet jokaiseen tapaamiseen, joidenkin edellisestä kohtaamisesta on kulunut se puoli vuosisataa, joten kaikki eivät heti tunnistaneet kaikkia. Profiili kuitenkin säilyy, riemuylioppilaat tuumivat.

Hyvät eväät elämäntaipaleelle ja ikimuistoiset opettajat

Mauri Liukkala piti riemuylioppilaan puheen tämän vuoden ylioppilaiden juhlassa, jossa kertoi vuoden 1968 ylioppilaiden päätyneen monelle eri alalle, mutta saaneen Lammin lukiosta pohjan opiskelulle ja elämäntaipaleelle. Tuo elämäntaival on kuljettanut ihmisiä eri paikkakunnille, muutama asuu vielä kotiseudulla vakituisesti ja osa osa-aikaisesti, pisin tie on vienyt Timo Mikkolan Rovaniemelle. Koulu on ilmeisesti jättänyt hyvät muistot, koska riemuylioppilaista peräti kymmenen päätyi opettajiksi. Myös juristeja on joukossa monta.

Entiset opettajat lempinimineen ovat vielä hyvin mielessä. Suomen kielen opettaja Helena ”Mansikki” Rautiainen iskosti oppilaidensa päähän, että ei saa sanoa alkaa satamaan, joka tosin sittemmin on hyväksytty. Samoin muistetaan matematiikan opettaja Marja-Liisa ”Maisa” Koskinen, kuvaamataidon opettaja Kirsti ”Korsti” Stenius ja englantia opettanut Martti Lalu, jonka tunnille tuotiin peili. Peilin edessä laitettiin kieli hampaiden väliin ja opeteltiin lausumaan englannin etuliite ”the”. Historianopettaja Pertti Malin muistetaan lupsakkana opettajana, sillä ihan kaikki eivät niin lupsakoita olleet. Pentti ”Piikki” Stenius pitkine aamuhartauksineen ja rehtori Keijo Vähätalo ovat myös painuneet mieliin. Rehtori Vähätalo järjesti oppilaille kotonaan illanvieton lakinhaun harjoitusten yhteydessä. Tuossa illanvietossa muistetaan rehtorin vaimon tarjoilleen mahtavia lihapiirakoita.
Riemuylioppilaat muistavat, että joitakin opettajia saatettiin myös kiusata.
– Toisilla oli auktoriteetti, kuten Mansikilla ja Taina-Maija Soverilla, toisilla sitä ei ollut. Mutta kyllä meillä kuri oli, opettajia teititeltiin ja tunnilla vastatessa noustiin seisomaan, muistellaan.
Mauri Liukkala kertoi puheessaan, että biologian opettaja Soveri saattoi vaikuttaa siihen, että hän hakeutui opiskelemaan metsätieteitä Helsingin yliopistoon. Kirsti Stenius taas sai aikaan Liukkalassa pysyvän kiinnostuksen taiteita kohtaan. Jokaisella oli omat suosikkinsa, mutta kaikkia opettajia ja heidän oppejaan muisteltiin ilolla.

Munkkeja välipalaksi ja koulun jälkeen Syskän baariin

Erilaisia perinteitä juhlistettiin tuolloinkin. Penkkareita juhlittiin silloinkin kuorma-autolla ajelemalla, lisäksi vietettiin erikoisia konvia. Riemuylioppilaat pohtivat, uskaltaako sitä lehteen laittaa, mutta tunnustavat, että ruusukonvassa oppilaille tarjottiin koululla sahtia, sahtipitäjässä kun oltiin.

– Oppilaat ja opettajat ottivat yhdessä sahtia, mutta säällisesti, nauraa Mauri Liukkala.
Sahdin lisäksi muistetaan vahtimestarin vaimon munkkipossut, joita hän myi välipalaksi kahdellakymmenellä pennillä.
– Ei ajateltu terveellisyyttä tai hampaita, Pirjo Torsti nauraa muistoille rasvaisista ja sokerisista herkuista.
Koulun jälkeen saatettiin poiketa Syskän baarissa, joka tunnetaan nykyään nimellä Lammin pesä.
Oppilaat tulivat Lammin eri kylien lisäksi Hämeenkoskelta – tuolloinen Koski HL–, Tuuloksesta ja Padasjoen Auttoisten kylästä. Linja-auto toi matkahuollon eteen, josta juostiin kouluun. Johanna Brusila muistaa kioskin, josta piti käydä ostamassa jäätelö ennen bussiin menoa kotiin lähtiessä ja muistaa kuljettajan myös odottaneen, että nuoriso sai jäätelöostoksensa tehtyä.

Muuttunut miljöö

Elämä on kuljettanut osan vuoden 1968 ylioppilaista pois kotiseuduilta. Kauan poissa olleet tuumivat Lammin muuttuneen kovasti. Koulurakennus on purettu ja tilalle on tullut uusi, vanhoja puutaloja ei enää ole.

– Tie on hirveä! kuuluu kommentti kestopuheenaiheesta.
Ylioppilaslakit saatiin vuonna 1968 juhlassa, jonka perinteet eivät niin kovin paljoa ole muuttuneet. Pukukoodi aikanaan tosin oli tiukempi.
– Päivällä piti olla jakkupuku, illalla vaihdettiin sitten sifonkimekkoon, muistelevat naiset.
Niin miljöö kuin maailma muutenkin oli toisenlainen.
– Silloin tiesi, että jos halusi, pääsi varmasti johonkin opiskelemaan tai sai jonkun työpaikan, riemuylioppilaat tuumivat.

.

Kommentoi

Jätä kommentti

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat