Pitäjät Lammi

Tavoitteena kissan arvoinen elämä

Rakkaus eläimiin saa Merja Toukovalkaman jaksamaan vapaaehtoistyötä. Hän muun muassa loukuttaa ja siruttaa kissoja sekä on ollut virkaeläinlääkärin apuna eläinsuojelutapauksissa. Kuva: Maria Ilonen

Lammilainen Merja Toukovalkama on jakanut Facebookissa kissanarvo-julkaisua, joka kertoo kuvineen karua kieltä siitä, millaista kissan elämä voi huonoimmillaan olla. Kuvissa on löytökissoja hyvin huonossa kunnossa. Jotkut kuvat ovat olleet Facebookille liikaa, sillä ne on poistettu.

Alavuden seudun Eläintiimi haastoi ihmisiä jakamaan kohtaamiaan kissakohtaloita kissan arvostuksen nostamiseksi, ja Toukovalkama otti haasteen vaasteen.

Löytöeläinpaikat ovat täynnä ei kenenkään-kissoja ja kissoja on pelastettu mitä karmeimmista oloista. Merja Toukovalkama on katsonut läheltä kissojen kohtaloita. Hän on opiskellut eläintenhoitajaksi oppisopimuksella Eläinhoitola Hepulissa Hämeenlinnassa, joka on vielä vuoden loppuun myös Hämeenlinnan alueen virallinen löytöeläinten toimituspaikka.

Toukovalkama tekee myös paljon eläintenpelastustyötä vapaaehtoisesti, omalla ajallaan ja omalla kustannuksellaan. Hän on muun muassa ollut virkaeläinlääkärin mukana, kun tämä on pyytänyt apua eläinsuojelutapauksissa sekä loukuttanut 150 kissaa sekä aloitellut myös kissojen siruttamista sekä käynyt eläinsuojeluilloissa kertomassa Hämeenlinnan alueen tilanteesta.

Kissanpentuja ei pitäisi jakaa ilmaiseksi

Villiintyneet ja sairaat kissapopulaatiot ovat maaseudulla iso ongelma. Kissat lisääntyvät hallitsemattomasti, kun niitä ei leikkauteta. Populaatioissa kissat ovat sukua toisilleen ja siksi usein kehitysvammaisia tai erittäin pienikokoisia.

– Ajatus siitä, että leikattu kissa ei metsästä, elää yhä vahvana, vaikka todellisuudessa se pitää oman tontin hiiret paremmin kurissa, kun se ei enää lähde vaeltamaan kauaksi. Löytöeläinpaikkoihin päätyvistä eläimistä suuri osa on myös jonkun kotikissoja. Kun kissoja annetaan ilmaiseksi, ei niitä viitsitä hakea kotiin löytölästä, koska se maksaa ja ilmaisiksi saa uuden kissan. Löytökoirista haetaan kotiin sata prosenttia, kissojen kohdalla se on vain kymmenen prosenttia. Siruttamattomien kissojen lähtöpaikkaa ei myöskään saada selvitettyä, Merja Toukovalkama sanoo.

Kissan alhaisen arvostuksen syyksi Toukovalkama sanoo nimenomaan sitä, että pentuja jaetaan kahvipaketin hinnalla tai ilmaiseksi. Myös kissojen rokotuksista huolehtimatta jättäminen huolestuttaa. Esimerkiksi kissarutto kulkee ihmisten jalkineissa sisälle, ja siksi myös sisäkissojen rokottaminen on tärkeää.

– Hepulissakin kuoli viime syksynä monta kymmentä kissaa, joista suurin osa pentuja, kissaruttoon.

Omalla kustannuksella apua

Vaikka Merja Toukovalkama ei tällä hetkellä työskentelekään Hepulissa, on hän sinne päivittäin yhteydessä. Ihmiset osaavat myös jo ottaa häneen yhteyttä, jos epäilevät lähistöllään majailevan kodittoman kissan tai kissapopulaation.

– Ja edelleen yhteyttä saa ottaa. Sanon sitten, jos en pysty. Vältetään kissojen hidas ja tuskallinen kuolema nälkään, kylmään ja sairauksiin, kun saadaan ne talteen.

Toukovalkama on hankkinut omalla kustannuksellaan loukut ja haavit ja ensiapupakkauksen, jotta voi saada kissoja talteen.

– Kyllähän tämä aikaa nielee ja rahaa. Mutta kuka muukaan tätä tekisi, Merja Toukovalkama miettii.

– Kun vielä riistakameran saisi, mutta ne ovat kalliita. Yhden emon ja pentujen loukutus voi nimittäin tehdä ajoa monta sataa kilometriä ja niitä kilometrejä ei kukaan maksa.

Toukovalkama toimii yksin, eikä minkään yhdistyksen kautta. Hän on ollut kyllä mukana eläinsuojeluyhdistyksessä, mutta kokee, että sen kautta toimiminen on hidasta. Hän tarttuu itse mielellään toimeen heti. Hänellä on myös esimerkiksi Hauhon suunalla rinki ihmisiä, jotka käyvät tarkistamassa, onko kissoja mennyt loukkuihin.

Kotona viisi kissaa ja kolme koiraa

Vapaaehtoiseen työhön Toukovalkaman ajaa rakkaus eläimiin.

– Erästä viisasta lainatakseni, ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä, hän sanoo jaksamisestaan tehdä työtä, josta ei kovin usein saa edes kiitosta.

Vapaehtoistyön tekemisessä hän näkee myös ristiriidan.

– On hyvä, että tehdään vapaaehtoistyötä, mutta toisaalta kun joku aina tekee, ei valtiolla ole painetta järjestää ketään työhön hoitamaan näitä asioita, hän sanoo.

Toukovalkaman lapsuudenperheessä oli aina eläimiä ja toisinaan hän kuljetti niitä salaakin kotiin.

– Minulla saattoi olla kani viikon omassa huoneessa, ennen kuin äiti alkoi ihmetellä, mitä täällä on, hän naurahtaa.

Tällä hetkellä kotona on viisi kissaa, kolme koiraa ja hamsteri. Mieskään ei enää hätkähtänyt, kun Toukovalkama saapui töistä Hepulista kotiin hamsteri kainalossa. Osa koirista ja kissoista on rescue-eläimiä. Kissoista viimeinen tulokas, Pietari, oli Toukovalkaman kotona sijaishoidossa, kun se oli löytynyt kuolleiden sisarustensa kanssa.

Toukovalkaman kaksi vanhinta lasta asuu jo omillaan, mutta nuorin lapsi on usein mukana eläintenpelastusreissuilla. Toukovalkama muistuttaakin, että kaikki lähtee kotoa ja siitä, millainen malli eläintenpidosta lapsille annetaan. Hän järjesti myös alueen kouluihin eläinsuojeluyhdistyksen edustajan puhumaan lemmikinpidosta.

– Siellä painotettiin nimenomaan sitä, että ei ole normaalia, jos naapurin mummon pihassa pyörii kymmenen kissan lauma, tai että kissanpentuja pyörii pihapiirissä.

Palkitsevaa työtä

Toukovalkama vaihtoi ammattia eläinhoitajaksi ihmisten hoitajasta.

– Se on niin palkitsevaa, kun on yrittänyt vaikka pitkään loukuttaa jotain kissaa ja se vihdoin menee loukkuun. Yleensä otan kontaktia kissaan sulkemalla silmät ja jos kissa sulkee silmänsä takaisin, siihen saa kontaktin, Merja Toukovalkama sanoo.

Muitakin eläimiä, kuin kissoja, jää heitteille. Taannoin hamstereita löytyi hylättynä pitkin Hämeenlinnaa ja löytöeläintaloihin tuodaan myös eksoottisempia eläimiä, kuten kilpikonnia, käärmeitä ja lintuja.

– Siksi on tärkeää, että löytöeläinpaikoissa on töissä koulutettua henkilökuntaa, joka tietää, mitä eläimet syövät ja millaisissa tiloissa ne viihtyvät.

Merja Toukovalkama sanoo, että maaseudulta löytyvät kissat ovat usein huonokuntoisempia, kuin kaupungin löytökissat. Kissoista ei välttämättä uskalleta ilmoittaa esimerkiksi naapurisovun menettämisen pelossa.

– Oma nimi ei tule julki, Toukovalkama rohkaisee ilmoittamaan, mikäli esimerkiksi omassa pihapiirissä pyörii pitkään kissa.

– Villikissoja ei ole, kissat ovat aina lähtöisin jonkun ihmisen leikkaamattomasta kissasta.

Virkaeläinlääkärille, jonka tiedot löytyvät kaupungin sivuilta, tulee aina ilmoittaa, mikäli epäilee kissaa pidettävän tai kohdeltavan huonosti tai epäilee kissapopulaation olemassaoloa.

Niin sanottuihin kesäkissoihin Toukovalkama ei oikeastaan usko. Usein kesän aikana kissa, jolla ei ole kotia, päätyy löytöeläintaloon, kun sitä mahdollisesti kesän ruokkineet ihmiset lähtevät mökiltään pois. Kissojen hän sen sijaan sanoo lisääntyvän ihan yhtä lailla ympäri vuoden.

– Talvella ne pennut ovat vain yleensä jossain piilossa. Silloin myös suurempi osa kuolee nälkään ja kylmään. Löydän pentuja koko ajan, Toukovalkama muistuttaa.

Hän painottaa kissan arvoista elämää myös siinä mielessä, että täysin villiintyneistä ja kokonaan vailla ihmiskontaktia eläneistä kissoista harvoin on enää lemmikiksi. Pennut tosin kesyyntyvät lähes aina. Toisinaan löytökissat ovat myös aivan liian sairaita, että niitä voisi enää pelastaa.

– Lopettaminen on näissä tapauksissa armollista, hän sanoo.

Usko tiedon jakamisen vaikuttavuuteen

Taannoin Toukovalkama törmäsi kissapopulaatioon, jossa kaikkien kissojen hampaat olivat syöpyneet leukaluuhun saakka ja kaikki kissat olivat sisäsiittoisuuden takia niin pienikokoisia, että hän luuli niitä ensin pennuiksi. Näihin surullisiin kissakohtaloihin törmätessään häntä suututtaa eniten ihminen, sillä kissojen kärsimys on lähtöisin ihmisestä.

– Kun meilläkin kotona hoidossa olleita pentuja on jouduttu lopettamaan, se on varsinkin lapsille kova paikka, mutta he tietävät, että se johtuu ihmisestä.

Myös eläinsuojelupuolella Toukovalkama on törmännyt koviin kohtaloihin, kun esimerkiksi koira on haudattu elävältä.

– Olen näihin liittyen ollut myös todistamassa oikeudessa. Usein ajatellaan, että on kysymys esimerkiksi päihteiden käyttäjistä ja paljon se on sitäkin, mutta kyllä näihin eläinsuojelurikoksiin syyllistyvät ihan hyväosaiset ihmisetkin, siellä on ollut kasvattajia ja kehätuomareita.

Toukovalkama myöntää, että välillä tuntuu, kuin taistelisi tuulimyllyjä vastaan, mutta hän jaksaa silti uskoa, että tietoa jakamalla ihmisten asenteisiin voi vaikuttaa ja yrittää palauttaa kissan arvon.

Artikkeli on julkaistu Keski-Hämeen Syyslehdessä 12.9.2019. Syyslehti on veloituksetta kaikkien luettavissa. Tervetuloa tutustumaan!

 

 

 

 

Mainoksia

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat

Irtonumerot

Keski-Hämeen irtonumeroita myyvät:
Hauholla: S-market Hauho
Lammilla: Keski-Hämeen toimisto, K-Market Mallas, R-kioski, S-market Lammi
Tuuloksessa: S-market Tuulos
Hämeenkoskella: Sale Hämeenkoski

MurmisP