Tuulos

Petri Laineen mitta täyttyi

Petri Laineen mitta täyttyi. Hän ei halua olla toteuttamassa Tuuloksen pakkoliitosta Lammin seurakuntaan. Kuva: Jussi Karvonen

Kirkkohallitus teki odotetusti pakkoliitospäätöksen

Kirkkohallitus tiedotti tiistaina päätöksensä: Tuuloksen seurakunta lakkautetaan vuoden vaiheessa ja liitetään Lammin seurakuntaan 1.1.2019 alkaen. Laajentuneen Lammin seurakunnan alue käsittää nykyisten Tuuloksen ja Lammin seurakuntien rajojen mukaisen alueen Hämeenlinnan kaupungissa. Laajentuvan seurakunnan nimeksi tulee Lammin seurakunta.

Tuuloksen seurakunnan kirkkoherra Petri Laine lähetti tiedon saatuaan toimitukselle lyhyen ja ytimekkään viestin:
– Musertava uutinen.
Myöhemmin Laine kirjoitti yksityisellä Facebook-seinällään olevansa syvästi pettynyt pakkoliitospäätökseen, vaikka se ei häntä yllätäkään.
– Tämän kesän työskentelen vielä seurakunnassamme, mutta syksyllä toivon saavani leivän muista töistä, Laine kirjoittaa.
– Suhteeni kirkkoon muuttui tämän päätöksen myötä, mutta onneksi Jumala-suhde on eri asia.
Laine toteaa kritisoivansa eniten sitä, että kirkko yrittää pelastaa tulevaisuutensa isoja yksiköitä vahvistaen.
– Ne pärjäävät kyllä. Yhtymämme kerää miljoonia. Mihin? Tuuloksen pakkoliitos on silmissäni edelleen hätiköity ja sen aikataulu on perusteeton. Valitettavasti tämä on yksi päätös lisää, jolla kirkko murentaa uskottavuutensa pienten yhteisöjen puolustamisessa, Laine harmittelee kirjoituksessaan.

Tympeää teatteria

Puhelimeen Laine vastaa metsän keskeltä, kävelyltä koiransa kanssa. Luonnon ympäröimänä levoton mieli tyyntyy ja vaikeaan asiaan saa otettua etäisyyttä.

– Olen minä tässä prosessissa joutunut nielemään monenlaista ja miettimään sellaistakin elämää, jossa jatkaisin kylmän rauhallista tyytymistä asiantilaan, mutta en minä ole sen tyyppinen ihminen, Laine toteaa.
– Minun on vain oltava uskollinen omalle tuntemukselleni.
Laine suunnittelee siirtymistä syrjään seurakunnan tehtävistä ainakin muutamaksi vuodeksi. Ensi alkuun hän arvelee tekevänsä sen hakeutumalla opintovapaalle. Kutsumusammatista hän ei kuitenkaan kokonaan halua luopua.
– Pidän erityisen paljon toimituksista ja jumalanpalveluksista, ja niitä toivon mukaan saan jatkossakin tehdä.
– Huono maku on suussa erityisesti siitä tavasta, millä tämä asia hoidettiin. Tässä selvityksessä ei alunperinkään annettu kuin yksi vaihtoehto: liitos vaaliaikataulussa. Kaikki muu oli tympeää teatteria sen ympärillä. Tuuloksenkin asia hoidettiin hirmuisella kiireellä, sellaisiin asioihin vetoamalla, jotka ihan selkeästi pystymme kiistämään. Tuulos on aina täyttänyt sille asetetut taloudelliset raamit. Olisin mieluummin nähnyt seurakuntamme kehityksen kohti luovempia ratkaisuja, jotka ovat käytössä maailmalla olevissa tuhansissa pienissä seurakunnissa.

Ei ensimmäistä kertaa pappia kyydissä

Tuuloksen seurakunnan tie on jo pitkään ollut kivinen. Vuoden 2009 liitoksessa Tuuloksen seurakunnalla ollut mittava metsäomaisuus siirtyi seurakuntayhtymän hallintaan samoin kuin seurakuntalaisten keräämä 300 000 euron rahasto kirkon peruskorjausta varten. Kun Tuuloksen pappila vuonna 2011 tuhoutui tulipalossa, vakuutusyhtiö lupautui korvaamaan pappilan rakentamisen uudelleen noin 535 000 euroon saakka tai maksamaan kertakorvauksena 490 000 euroa, jolloin korvaussumman käyttöä ei sidottu uuden rakennuksen rakentamiseen.

Seurakuntalaiset olivat jopa valmiita talkoohengessä osallistumaan uuden pappilan ja viraston rakentamiseen, mutta  yhteinen kirkkoneuvosto katsoi tuolloin, ettei pappilarakennuksen uudelleenrakentaminen vahinkoa edeltävälle tasolle olisi perusteltua, ja yhteinen kirkkovaltuusto hyväksyi vakuutusyhtiön 490 000 euron kertakorvauksen tammikuussa 2012.

Tuuloksen seurakunta valitti päätöksestä hallinto-oikeuteen, mutta perui loppuvuodesta 2012 tekemänsä seurakuntavalituksen. Päätöksessä korostui vuonna 2012 julkaistun seurakuntakatsauksen mukaan luottamus siihen, että seurakuntayhtymä järjestää kunnolliset toimitilat jatkossakin ja huolehtii jäljellä olevista kiinteistöistä.

Korjauksia tehty sadoilla tuhansilla euroilla

Tuuloslaiset kysyvät vielä tänäänkin, että minne Tuulokset rahat ja omaisuus katosivat. Laajaa peruskorjausta kirkossa ei ole vieläkään tehty.

Rahat eivät kuitenkaan ole taivaan tuuliin kadonneet. Hämeenlinnan seurakuntayhtymän talousjohtaja Kai Kauppinen muistuttaa, että seurakuntakeskuksen korjamiseen kului seurakuntayhtymän rahoja 170 000 euroa. Lisäksi vuosien 2012 ja 2013 aikana toteutettiin kirkon välttämättömät korjaustoimenpiteet, joilla pyrittiin estämään vaurioiden lisääntyminen. Korjaustöihin käytettiin yhteensä 477.000  euroa.

– Vuonna 2015 uusittiin 30.000 eurolla kirkon aluevalaistusta ja asennettiin ulkopuolinen kameravalvonta. Edelleen vuonna 2016 kirkon tapulin maalaustöiden kustannukset olivat 21.000 euroa. Yhteensä kirkon korjaustöihin on siis käytetty  528.000 euroa, laskee Kauppinen.

Kirkkorakennusten kunnossapito kuuluu seurakuntien lakisääteisiin tehtäviin. Tämän rahoittamiseksi ne saivat vuoteen 2016 asti osuuden yhteisöverosta ja sen jälkeen väkilukuun suhteutetun määrän valtionkorvausta. Se on tällä hetkellä hieman vajaa 20 euroa per henkilö per vuosi. Lisäksi seurakuntayhtymällä on jäsentensä verotusoikeus, joka tuottaa yhtymän viime vuotisen tiedotteen mukaan noin 216 euroa per jäsen per vuosi. Yhteensä nämä kertymät ovat tuottaneet seurakuntayhtymälle Tuuloksesta noin 290 000 euroa jokaisena vuonna liitoksen jälkeen. Verotulojen osalta kertymästä on mennyt seurakunnalle 60 prosenttia ja 40 prosenttia on mennyt seurakuntayhtymälle. Valtionkorvaus on mennyt kokonaan seurakuntayhtymälle, koska myös kirkkorakennukset ovat sen vastuulla.
Hämeenlinnan seurakuntayhtymä on varakas, sillä ei ole velkaa ja sen tulos oli viimekin vuonna satoja tuhansia euroja plussan puolella. Talousjohtaja Kauppinen toteaakin, että seurakuntayhtymän talouden näkökulmasta taloudellisia säästöjä ei pakkoliitoksesta juurikaan ole odotettavissa, koska Tuuloksen kiinteistöt (kirkko, seurakunta, pihatupa) ja hautausmaa pysyvät ennallaan paikallisseurakuntien liitoksesta huolimatta.
– Seurakuntien talouden säästövaikutusta saadaan ainakin sijaistyövoiman tarpeen vähentyessä, hän arvioi.

Väkisin näivettämistä vai muutosvastarintaa?

Petri Laine ei ole Tuuloksessa tuntoineen yksin. Kirkon ja seurakuntayhtymän saamat imagovauriot ovat tapahtumaketjusta olleet ilmeisen suuria. Selvitysmiehen järjestämässä tiedotustilaisuudessa kuultiin runsaasti tuohtuneita mielipiteitä, eivätkä tunnot ehtineet vielä lauhtua, kun Laineen ilmoitus nostatti uuden myrskyn. Kirkkoherran omalla Facebook-seinällä pettyneet ihmiset kertovat erovansa kirkosta asian takia, Laine on ollut seurakunnassaan hyvin pidetty henkilö.

Tuuloslaisen Sirpa Lundgrenin kodin pihapiirissä riehui suurpalo samoihin aikoihin pappilan kanssa, ja yhdessä koettu tapahtumaketju on jättänyt syvät jäljet. Vakuutus korvasi heille melkein kaikki aineelliset vahingot, mutta pappilan ja Petri Laineen kohtalo surettavat – ja suututtavat.

– Väkisinkin on tullut tunne tietoisesta näivettämisestä: otetaan lelut pois leikistä, niin millä sitten pelataan. Itsekseni olen hämmästellyt sitä, kun tänä aikana pitäisi voimistaa yhteisöllisyyttä ja näyttää, että kristinuskossa on monille turva ja toivo, niin toimitaankin juuri päinvastoin, rapautetaan kirkon kivijalkaa. Toiset uskontokunnat vahvistavat otettaan suomalaisessa yhteiskunnassa, siellä saattaa tulla rahoitusta muista maistakin, mutta meillä ahne ja virkamiesmäinen kirkko ei riennä avuksi edes omilleen. Sillä rahaahan on, sitä on turha selittää, sitä ei vain jaeta tasapuolisesti. Kaikki katsotaan maallisen hyödyn näkökulmasta, hengellisen hyödyn kustannuksella, toteaa tuohtunut Lundgren. Hän ei pelkää käyttää värikästä kieltä, kun on kyse ihmisten hengellisen kodin hoitamisesta.

– Kyllä perusseurakuntalaista karhensi se, että piispa voi hillua rajattoman luottokortin kanssa edustamassa hengellistä yhteisöä. Ei muutu vesi viiniksi, vaan maito vedeksi tarvitseville. Jossain kirkon sisällä on iso kupru, sisäpiirin ”ahne saa aina enemmän” -porukka ja tuon luolan raoista valuu mätää ulkopuolelle, paukuttaa Lundgren.
– Minulle on turha tulla selittämään enää raha-asioista, miksi ei riitä, sillä opin juuri itsekin laskemaan säästöni: kirkollisveron poistuessa minulle jää vuodessa muutama satanen enemmän ”pelirahaa”. Niin ja onhan Suomessa uskonnonvapaus.
– Niin ja mitä toivot Lammilta, niinkö se oli? En minä enää mitään toivo, olen ratkaisuni tehnyt, Lundgren sanoo painavasti.
– Olen Petrin kautta löytänyt seurakuntayhteyden, Petri on minut myös vihkinyt. Minulle Tuuloksen seurakuntaa ei ole ilman Petriä. Tämä on henkilökohtainen tunnesyy ja yhtä kelvollinen ratkaisun tekoon kuin se, että en voi hyväksyä väärältä tuntuvaa liittämistä.

Moni tuuloslainen kuitenkin haluaa jo kääntää uuden lehden historiassa ja katsoo tulevaisuuteen luottavaisemmin silmin. Kirsti Häppölä, jonka omat juuret ovat syvällä Tuuloksen mullassa, arvelee, että liitos oli väistämätön.
– Toivottavasti nimenä on jatkossa Lammin–Tuuloksen seurakunta, sanoi Häppölä toivorikkaasti, ennen kuin kirkkohallituksen päätös tiistaina tuli julkisuuteen.
– Ja kirkon sisätilojen saneeraus olisi toivottavaa saada aikaan. Häppölä toivoo, että toiminta Tuuloksen kirkossa ja seurakuntakeskuksessa jatkuisi yhtä hyvänä kuin tähänkin asti, vaikka onkin hyvin pahoillaan Petri Laineen lähtemisestä.
– Petri on ollut tärkein toimija seurakunnan hengen rakentamisessa. Itse olen pitänyt erityisesti hänen saarnoistaan. Ne ovat aina antaneet kuulijalle uutta ajateltavaa, Häppölä kertoo.

Laine sanoo menevänsä aamulla ihan normaalisti töihin. Edessä on ikäihmisten virkistyspäivä.
– Siellä on elämänkokemusta vaikka muille jakaa. Osalla sotavuosista lähtien. Kyllä siinä riittää perspektiiviä vastoinkäymisiin itse kullekin, sanoo Laine, ja toivoo puhelun päätteeksi menestystä uudelle seurakunnalle.
– Toivottavasti ne, joiden mielestä tämä on hyvä asia, saavat paljon uutta ja hyvää aikaan.

Lähetimme kyselyn Tuuloksen seurakunnan pakkoliitoksesta päätöksen tehneille kirkkohallituksen täysistunnon jäsenille. Kerromme heidän perusteluistaan tulevissa numeroissamme. Puheenvuoron saavat myös Tuuloksen seurakuntaneuvoston jäsenet.

.

1 Kommentti

  • Kirkkohallituksen määräämä Tuuloksen historiallisen itsenäisen seurakunnan lakkauttamisesta vastoin Tuuloksen seurakunnan ja seurakuntalaisten yhteistä perusteltua kantaa on nykyajan demokraattisessa yhteiskunnassa uskomatonta.

    Sama koskee Tuuloksen seurakunnan historiallisen, tyylikkäästi entisöidyn vanhan ja kauniin pappilan tulipalon jälkeen tehtyä päätöstä kieltäytyä pappilan uudelleenrakentamisesta. Pappila kirkkoherranvirastoineen, kastetiliausuuksineen, seuroineen, rippikouluineen jne. on ollut henkisen ja hengellisen elämän keskus ja tukikohta seurakuntalaisille sukupolvesta toiseen. Seurakunta ja seurakuntalaiset ovat kirkollisveroineen vuosikymmenestä toiseen turvaneet palovakuutuksin varautumalla itsenäisen seurakunnan pappilan olemassaolon ja onnettomuuden sattuessa sen korjaamisen.

    Mikä on itsenäisen seurakunnan, hiippakunnan ja kirkkohallituksen rooli? ”Hoitaa” asiat niin että hieno, historiallisesti kauan ja edelleen menestyksellisesti toiminut Tuuloksen seurakunta lakaistaan suurempien keskittymien haltuun. Sellaista ”kirkollisdemokratiaa” 2000-luvulla Suomessa!

    Jukka-Pekka Lappalainen
    YTM, tiedetoimittaja eläkk.
    syntyperäinen tuuloslainen
    Helsinki

Jätä kommentti

Mainoksia

Mainossisältö

Sosiaalisessa mediassa

TV-ohjelmat